Oulu Monille tuttu Iso Vaalee oli valmistuessaan maailman nykyaikaisin dieselveturi. Vuodenvaihteessa veturisarja jättää Oulun seudun ja siirtyy puuskuttamaan eteläisille rautateille tavaraliikenteen palvelukseen, vaikkakin muutama veturi jää vielä kuljettamaan Oulun ja Kolarin välisiä yöjunia.
Pohjois-Suomella ja varsinkin Oululla on ollut veturin elämässä suuri rooli. Sitä nimittäin kehiteltiin ahkerasti Oulun Nokelan varikolla ja Dr16-veturit reissasivat kiskoilla väsymättä joka ilmansuuntaan: Oulusta pohjoiseen, itään ja Raaheen.
Iso Vaalee sai nimensä Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesä -kirjassa seikkailleesta uhkeasta blondista, josta tehtiin myös elokuva Iso Vaalee.
Suomalaisena keksintönä Dr16-veturi oli merkittävä, vaikka sarja jäikin tyngäksi. Veturi aloitti värityksellään myös VR:n puna-valkoisen linjan.
Ouluun veturit saapuivat jo parikymmentä vuotta sitten ja hoitivat sähköistämättömien ratojen liikenteen. Nokelan varikon arkeen ne toivat mukavasti uutta säpinää haastavalla tekniikallaan ja koulivat varikon työntekijöistä todellisia moniosaajia.
"Veturit toivat varikolla edistyksellistä huipputekniikkaa, joka otettiin innokkaana vastaan. Sen ansiosta myös sähkö- ja veturiasentajien asema vankentui", Nokelan varikon työsuunnittelija Tuomo Moilanen muistelee ensi hetkiään veturin seurassa.
Ison Vaaleen siirto toisiin tehtäviin on Moilaselle haikeaa aikaa ja merkitsee hyvästä kaverista luopumista. Syksy tuo kuitenkin taas uusia haasteita Sr2-veturin muodossa.
Ison Vaaleen historia on yhtä värikäs kuin koko veturikin. Tarinasta julkaistiinkin juuri kirja. Pääosassa on veturi itse, mutta kirja esittelee myös sen tekijät ja kehittäjät.
Iso Vaalee avasi kirjoittajalleen Petri P. Pentikäiselle oven takaisin menneisyyteen. Dr16-veturi on hänelle vanha, rakas tuttu, ja hän myöntää ihailleensa junia suuresti jo lapsena.
"Tapasin Ison Vaaleen ensimmäistä kertaa isoisän kanssa Riihimäellä 4. syyskuuta vuonna 1987. Se oli jotakin aivan ainutlaatuista" Pentikäinen muistelee.