Puutteistaan huolimatta Suomen turvapaikkapolitiikka ei ole niin kelvotonta kuin nyt kiihdyksissään väitetään.
Kansalaistottelemattomuus voi helpottaa omaatuntoa, mutta ei korjaa isoa ongelmaa.
Turvapaikanhakijoiden palautuksista on noussut kohu, jossa käydään jo rajaa turvapaikkapolitiikan, viranomaisten toiminnan ja kansalaistottelemattomuuden välillä. Kesähelteellä epäilyksiä on heitetty Suomen turvapaikkapolitiikan ohella Maahanmuuttovirasto Migrin toimintaan ja vaadittu pakkokäännytysten keskeyttämistä.
Keskustelussa kannattaa panna jäitä hattuun. Puutteistaan huolimatta Suomen turvapaikkapolitiikka ei ole niin kelvotonta kuin mitä kiihkeissä tunnelmissa nyt väitetään.
Jupakka sai alkunsa, kun vihreiden eduskuntaryhmän työntekijä pyrki kansalaistottelemattomuuden hengessä estämään Finnairin lennolle tuodun henkilön maastapoistamisen. Vihreiden eduskuntaryhmän työntekijä poistettiin koneesta, ja lento jatkoi matkaa.
Poliisi ei ole kertonut, oliko kyseessä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen henkilön pakkopalautus vai Suomessa rikoksiin syyllistyneen henkilön käännytys. Aiemmin Ruotsissa sattui vastaava tapaus, jossa palautettava poistettiin koneesta yksittäisen henkilön protestin seurauksena.
Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on puolustanut eduskuntaryhmänsä työntekijän menettelyä ja vaatinut pakkopalautusten väliaikaista keskeyttämistä, kunnes turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeudet turvataan. Samalla hän on vaatinut Suomen pakolaiskiintiön moninkertaistamista.
Vihreät eivät selvästikään luota siihen, että turvapaikanhakijoiden käsittelyprosessissa toimittaisiin asianmukaisesti. Kuitenkin on niin, että turvapaikka voidaan myöntää vain henkilölle, jonka turvapaikansaantiedellytykset täyttyvät. Jos valitusprosessikaan ei muuta kielteistä päätöstä, on maasta lähdettävä vapaaehtoisesti tai pakolla.
Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on oikeassa siinä, että palautusten keskeyttäminen voisi romuttaa koko turvapaikkajärjestelmän. Aallon vaatimusta voikin pitää suhteettomana ylireagointina.
Jos palautukset lopetettaisiin, olisi se selkeä viesti, että Suomeen voi tulla ilman pelkoa palautuksesta. Näin asia ei voi olla, vaikka kansalaisten keskuudessa palautettavien maiden turvallisuustilanne voi ajoittain herättää epäilyjä ja pakolaiskiintiötä voi syystä pitää pienenä. Jos päättäjät laajasti ovat sitä mieltä, että Migrin toimet pitää tutkia, on riippumaton selvitys mahdollista tehdä.
Pakolaispolitiikassa ei ole kyse pelkästään siitä, mitä vihreät tai vastaavasti perussuomalaiset haluavat. Pakolaisia pyrkii Eurooppaan koko ajan, ja tulijoiden määrä pelkästään ilmastopakolaisuuden takia kasvaa tulevaisuudessa.
Siksi on tärkeää, että EU-tasolla saadaan sovittua yhteisistä pelisäännöistä. On kestämätöntä, että osa jäsenmaista viis veisaa solidaarisuudesta ja taakanjaosta. Vaikeuksista huolimatta ongelmaa ei pääse pakoon. Viimeksi kesäkuussa EU-johtajat sopivat EU:n ulkopuolelle sijoitettavista keskuksista. Kansalaistottelemattomuus voi keventää omaatuntoa, mutta ei ratkaise pakolaisuuden kovaa ydintä.