"Rento, letkeä, rauhallinen, vaatimaton... ja aivan helkutin hyvä skeittaan."
Adjektiivien rimpsu, jolla torinrannassa notkuva nuorten skeittarien joukko kuvaa Oulun Rullalautailijat ry:n puheenjohtajaa Mikko Seppästä.
Teini-ikäiset lökäpöksyt tietävät, mistä puhuvat. Seppänen, 25, osoittaa vaatimattoman luonteensa heti kättelyssä.
"Ei musta kannata mitään juttua tehdä. Oulun alueelta löytyy paljon parempiakin skeittareita."
Moni lajia tunteva on kuitenkin asiasta eri mieltä.
Rakkautta ensisilmäyksellä
Mikko Seppäsen ja rullalautailun tiet kohtasivat 1980-luvun loppupuoliskolla, ajanjaksolla, jolloin skeittaus teki ensikerran kunnolla tuloaan Suomen maakamaralle.
"Tuolloin taisi melkein joka jannulla olla lauta", Seppänen muistelee.
Noista päivistä on moni asia ehtinyt muuttua. Vain aniharva niistä nuorista, joita skeittikärpänen puraisi ensibuumin aikaan, temppuilee enää rullilla liikkuvan laudan kanssa. Seppänen on yksi heistä.
"Tämä on ja on aina ollut minulle tärkeä ja hyvä harrastus. Tavallaan sellainen puolittainen elämäntapa."
Vaikka mies ja rullalauta ovat olleetkin erottamaton parivaljakko kohta 17 vuoden ajan, Seppänen muistuttaa, että elämässä on myös paljon tärkeämpiä asioita kuin skeittaus.
"Kaikki ne perinteiset: koti, työ, perhe, terveys ja niin edelleen. Skeittaus on puolestaan mukava harrastus, jota olen tehnyt aina melko tosissaan", Seppänen painottaa.
Miehen käyttämä "melko tosissaan" kuulostaa jopa suhteellisen vaatimattomalta ilmaisulta, kun kuuntelee harjoitteluun vuosien aikana uhrattujen tuntien määrää.
"Junnuna sitä tuli väännettyä laudan kanssa joka päivä useiden tuntien ajan. Nykyisin, kun vapaa-aikaa ei ole enää niin paljon, skeittaan talvisaikaan 3-5 kertaa viikossa ja kesäisin melkein joka päivä."
Miten avopuolisosi suhtautuu asiaan?
"Outi on suhtautunut skeittaukseen aina hyvin. Toki hän joskus muistuttanut, että tämä touhu vie liikaa aikaa", Seppänen hymyilee.
Takaraivo auki Marseillessa
Seppänen on ehtinyt nähdä ja kokea vuosien saatossa Suomen lisäksi monen muunkin maan skeittipaikat.
"Prahassa oli ainakin tosi hyvä aukio", Seppänen vastaa mietittyään hetken verran mieluisinta skeittipaikkaansa.
Ulkomaan maaperällä skeitatessa on myös sattunut ja tapahtunut yhtä sun toista. Seppänen kertoo esimerkin Ranskan Marseillissa kesällä 2001 sattuneesta episodista.
"Kaaduin jonkun tempun niin, että mäjäytin takaraivoni katubetoniin. Verta valui sen verran, että eihän siinä auttanut muu kuin soittaa ambulanssi paikalle. Se olikin sitten ikimuistoinen automatka..."
"Ambulanssimiehet eivät ajaneetkaan suoraan sai7raalaan, vaan ensin köröttelimme jollekin näköalapaikalle katsomaan taivaalla räiskyvää ilotulitusta. Vasta jälkikäteen kuulin, että silloin sattui olemaan Ranskan itsenäisyyspäivä."
Seppänen haluaa painottaa, ettei skeittaus ole järin vaarallinen laji, vaikka osa tempuista näyttääkin maallikon silmiin täysin hulluilta.
"Minulle ei ole sattunut koskaan mitään vakavaa. Tuo mainitsemani Ranskan kolhu taitaa olla pahin. Toki nilkkani ovat muutaman kerran nyrjähtäneet tai menneet sijoiltaan."
Käytätkö suojia?
"En."
"Hyvin harva katuskeittari käyttää suojia, vaikka niiden avulla varmasti säästyisikin monelta kolhulta"
"Mutta aloittelijoille ja muillekin nuorille hepuille toki suosittelen kypärän käyttöä", Seppänen täsmentää.