seppo.ylonen@kaleva.fi
Myöhästyvät lentovuorot, pitkät jonot turvatarkastukseen, katoavat matkalaukut. Tuttuja murheita?
Kun Euroopan suurinta lentokenttää Lontoon Heathrow'ta laajennettiin maailman suurimmaksi, piti näiden vaivojen poistua päiväjärjestyksestä. Alku ei kuitenkaan lupaa hyvää. Heathrow'n terminaali 5:n alku on ollut kuin pahinta painajaista: satoja lentoja on peruttu, jättimäisiä laukkuröykkiöitä kuskattu Milanoon selvitettäväksi, tuhannet matkustajat polttaneet päreensä uudenuutukaisissa tiloissa.
Kenttää hallinnoiva British Airports Authority ja lentoyhtiö British Airways olivat luvanneet "uutta aikakautta ilmaliikenteessä" - luksuspalvelua ja lyhyitä odotusaikoja, mutta ainakin alkuvaiheen kokemukset viittaavat samanlaiseen hammasten kiristelyyn kuin muillakin jättikentillä.
Silti näitä megaluokan kenttiä suunnitellaan yhä lisää. Lontoossa seuraava riidanaihe on Heathrow'hun suunniteltu kolmas kiitorata. Se lisäisi lentokentän kapasiteettia vielä olennaisesti nykyisestä. Usko lentoliikenteen jatkuvaan kasvuun näyttää olevan vankka.
Euroopan uusin jättikenttä on tulossa Berliiniin, kun Itä-Berliinin nuhjuinen Schönefeld laajennetaan kansainvälisen liikenteen solmukohdaksi. Samaan aikaan Länsi-Berliinin puolella sijaitsevat Tempelhofin ja Tegelin kentät on määrä sulkea. Berliinin suurkentän rakentamispäätöksestä taisteltiin verissä päin kymmenen vuotta. Kiihkeimmin sitä vastustivat lähialueen asukkaat ja ympäristönsuojelijat.
Jättimäisten kenttien toiminta on niin monimutkaisten tietokoneohjelmien varassa, että jokin menee jossain vaiheessa väistämättä pieleen. Heathrow'n terminaali 5:n henkilökunta ei ensimmäisinä päivinä tahtonut päästä rakennukseen sisälle pitkälle viedyn turvallisuusvarmistuksen vuoksi. Matkalaukkuhihnat puolestaan tukkeutuivat, kun henkilökunta ei osannut käyttää niitä ohjaavia tietokonejärjestelmiä.
Lentomatkustamisesta on tullut kärsimysnäytelmä. Syitä on monia. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen turvallisuusjärjestelmiä on kiristetty naurettavuuksiin saakka. Aikaa tuhraantuu lentoasemilla, kun erilaisiin jonoihin pitää kaiken varalta tulla hyvissä ajoin.
Kun portit on läpäisty, alkaa aikataulumonitorin pälyily - sattuisiko sellainen ihme, että kone lähtisi ajallaan? Keskeinen syy myöhästelyihin on ahdas taivas varsinkin suurimpien kenttien yläpuolella. Toinen syy on, että lentoyhtiöt ottavat kaiken irti kalustostaan. Pienikin korjaus johtaa aikataulujen venymiseen, joka voi kertautua monta vuoroa eteenpäin.
Lentokentillä tuhraantuva aika on saanut monen pään kääntymään kohti rautateitä. Keski-Euroopassa on lopetettu koko joukko lyhyitä lentoreittejä sen takia, että juna on vienyt matkustajat. Esimerkiksi Pariisin ja Brysselin välinen lentoreitti on historiaa. Yleinen arvio on, että alle 800 kilometrin matkalla juna on houkuttelevampi vaihtoehto.
Tämä koskee Keski- ja Etelä-Eurooppaa, missä on huippunopeita junia. Suomessa junien nopeudet ovat sen verran alhaisia, ettei esimerkiksi Oulun ja Helsingin välillä juna ole vaihtoehto kiireiselle matkustajalle. Jos matka-aika putoaisi neljään tuntiin, moni miettisi kaksi kertaa, ottaako osoitteeksi Oulunsalon vai rautatieaseman. Ympäristötietoiselle junakyyti toisi vielä hyvän omantunnon.