Maakuntien kansanedustajien on asuttava jossakin istuntokauden aikana. Kulukorvaus on joustava tapa kattaa edustajantoimen menoja.
Jos järjestelmä koettelee kansalaisten oikeudentajua, on sitä muutettava. Kohujen perässä ei silti kannata juosta.
Kansanedustajien edustajantoimensa takia pääkaupunkiseudulta hankkimista asunnoista ja kulukorvauksista kohistaan, jälleen kerran. Ketään ei kuitenkaan pitäisi yllättää, että maakuntien kansanedustajat joutuvat järjestämään asumisensa Helsingissä jollakin tavalla.
Kalevan Oulun vaalipiirin kansanedustajien keskuudessa tekemä selvitys osoittaa yleisen tilanteen (Kaleva 10.8.), jonka mukaan kansanedustajien kakkosasuntoina on vuokra- ja omistusasuntoja.
Lähes kaikki pohjoisen edustajat saavat korotettua noin 1 800 euron kulukorvausta. Kulukorvaus ei erottele, onko kakkosasunto omistus- vai vuokra-asunto. Osalle kelpaa vaatimaton luukku, kun osa haluaa perhesyistä asua väljemmin. Ei ole tavatonta, että kansanedustajat, joilla on pieniä lapsia, ottavat lapset mukaansa.
Kotipaikasta riippuen porrastettu kulukorvaus korvaa kakkosasunnon menojen lisäksi muita kuluja, joita kansanedustajan tehtä-vien hoitamisesta seuraa. Kulukorvausta saavat myös pääkaupunkiseudulta valitut kansanedustajat.
Kansanedustajat eivät saa tavallista palkkaa eikä heidän työehtojaan säädellä työehtosopimuksessa. Kansanedustajien palkka on palkkio ja kulukorvaus. Joustavaksi koetun kulukorvauksen puitteissa on edustajan oma asia, minkälaisen asunnon hän hankkii vai tyytyykö saunaan, kellariin tai autokatokseen.
Vaihtoehtoisten asumismuotojen ongelma on siinä, jos niitä ei ole tarkoitettu asuinkäyttöön. Onko se sitten syy evätä korotettu kulukorvaus, on eduskunnan hallinto-osastolla parhaillaan selvitettävänä.
Jos kansalaiset moraalisen tuohtumuksen vallassa epäilevät, että kansanedustajat huijaavat tai saavat asumisjärjestelyillään ansiotonta etua, on järjestelmää mahdollista muuttaa.
Miten olisi kansanedustaja-asuntolan rakentaminen Helsingin Töölöön? Pitäisikö silloin myös pääkaupunkiseudun kansanedusta-jien asua viikot asuntolassa erossa perheistään?
Kuittipohjainen järjestelmä todellisten menojen perusteella on yksi vaihtoehto. Silloin on määriteltävä, mitkä menot olisivat sallittuja vai olisiko piikki auki. Ensimmäiseksi pitäisi arvioida, paljonko kakkosasunto saa maksaa.
Pitäisikö samalla ohjeistaa, miten usein edustaja saisi käydä tapaamassa vaalipiirinsä äänestäjiä? Helsinkiläisedustajille tämä ei olisi ongelma, sillä he ovat vaalipiirissään heti, kun poistuvat eduskuntatalosta. Tasapuolisuus ainakin toteutuisi, jos eduskunta pantaisiin istumaan vuoron perään jokaisessa vaalipiirissä.
Kuten edelliset vaihtoehdot osoittavat, kannattaa kansanedustajien asumis- ja kulukorvausten paheksunnassa säilyttää maltti. Kansanedustajat eivät ole tavallisessa työsuhteessa, vaan luottamustoimessa, jonka jatkosta äänestetään neljän vuoden välein. Palkkio ja kulukorvaus mahdollistavat sen, että kuka tahansa voi valituksi tullessaan toimia kansanedustajana niin kauan kuin luottamusta riittää.