Wien Leijonat törmäsivät MM-kisoissa uuteen, mutta ennalta tiedettyyn ongelmaan. Innsbruckin olympiahallin kaukalo oli suomalaisen makuun "liian iso".
"Kaukalo oli leveydeltään maksimimittainen, joten karvaus ei tuottanut mitään tulosta", analysoi Suomen päävalmentaja Erkka Westerlund, joka toi joukkonsa tiistaina Wieniin.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton laatimien sääntöjen mukaan kaukalo saa olla korkeintaan 60x32 metriä, ja Innsbruckin kaukalo täyttää juuri nuo mitat.
"Suomessa ei taida olla yhtään kaukaloa, joka olisi sen kokoinen", Westerlund aprikoi.
Suomen nykyinen pelitaktiikka perustuu kaksivaiheiseen reagointipeliin, johon kuuluu ankara karvaus.
"Iso jää tiedettiin etukäteen, mutta käytännön toteutus todettiin vasta paikan päällä. Innsbruckissa pelitaktiikkaa yritettiin viilata toisen näköiseksi, mutta nähtävästi siinä ei täysin onnistuttu", kommentoi Westerlund, joka ei kuitenkaan teilannut leijonailmettä.
"Työetiikka ja tekemisen halu ovat elementtejä, joita ei voi kritisoida. Joukkue on varmasti yrittänyt parhaansa", Westerlund painottaa.
Wienissä kaukalon koko on 60x30 metriä eli MM-mitaleista taistellaan 120 neliötä pienemmissä ympyröissä kuin mitä se oli Innsbruckissa. Se koetaan leijonaleirissä selväksi eduksi.
"Karvausta viilataan taas aggressiivisempaan suuntaan", Westerlund mainitsee.
Kaukalon leveyden on pannut merkille myös Kimmo Timonen, joka on kiekkoillut viimeiset viisi vuotta kapeissa pohjoisamerikkalaisissa työpaikoissa.
"Täällä ylimääräistä tilaa on erittäin paljon. Etenkin nurkissa", Timonen hahmottelee.
"Leveä kaukalo ei sopinut, koska emme ole kovin kiekollinen joukkue. Peliä piti hienosäätää jatkuvasti, mutta eihän meillä ollut Innsbruckissa oikeastaan kuin yksi huono ottelu", Timonen viittaa Ruotsi-kamppailuun, jossa meikäläiset saivat 5-1-selkäsaunan. Se on leijonien suurin arvokisatappio Ruotsille sitten vuoden 1978 MM-Prahan, jolloin taululle ilmestyivät lukemat 6-1.
Timosella on varsin vakava ylävartalovamma, josta hän ei voi yhteisesti tehdyn sopimuksen vuoksi kertoa enempää.
"Harjoituksissa en ole mukana, mutta peleihin menen puudutuspiikin avulla", Timonen kiteyttää.
Siirtyminen Innsbruckin tirolilaisista maisemista Wieniin city-ilmeeseen on myös Timosen mieleen.
"Tosi hienoa. Innsbruckissa oli niityllä lampaita ja vuohia - sinänsä ihan mukavaa, mutta aika kävi pitkäksi. Täällä Wienissä voi olla hiukan rennommin, kun pääsee kaupungillekin kävelemään."
"Joukkue asetti tavoitteen, emmekä me siitä kovin kauas jääneet", Westerlund huomauttaa.
Mutta uudet haasteet odottavat.
"Wienissä on ollut valmentajakongressi, jonka osanottajilta olemme saaneet vinkkejä Venäjän pelitavasta. Venäjä ei todellakaan ole mikään mahdoton voitettava", Westerlund pyöräyttää erkkamaisen tyyliinsä.
Westerlund on pannut merkille vanhan itäblokin maiden uuden tulemisen. Niistä yksikään ei ollut putoamisvaarassa, vaan kaikki kolme - Ukraina, Valko-Venäjä ja Latvia - raivasivat tiensä jatkolohkoihin.
"Siltä alueelta tulee koko ajan vahvempia ja vahvempia joukkueita, joihin pitää alkaa kiinnittää yhä enemmän ja enemmän huomioita. Niitä vastaan isossa kaukalossa on vaikea saavuttaa tuloksia."
Onko Suomella valmiuksia muuttaa pelitapaa siihen suuntaan, että kaukalon koolla ei olisi merkitystä?
"Se on hyvä kysymys", vastaa Westerlund ja virnistää päälle.