Oulu joutuu yllättäen etsimään uutta kaupunginjohtajaa. Kari Nenosen kausi on ollut onnistunut, mutta lähtö herättää myös kysymyksiä.
Oulun kaupunginjohtajan Kari Nenosen ilmoitus lähtöaikeistaan oli kaupungissa todellinen uutispommi. Ulospäin mikään ei ollut viitannut siihen, että Nenonen olisi lähtökuopissa. Päin vastoin hän oli aiemmin selvin sanoin torjunut ajatukset lähdöstä etelän tehtäviin, esimerkiksi Vantaan kaupunginjohtajan virkaan.
Nyt Nenonen on kuitenkin lähdössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin toimitusjohtajaksi. Palkka on korkeampi ja työ hyvin haastava puolentoista miljoonan asukkaan sairaanhoitopiirissä, mutta Oulun kaupunginjohtajuuden jälkeen ajatus silti kuulostaa hieman erikoiselta. Se tuntuu enemmän sivuloikalta aivan toisenlaisiin tehtäviin kuin hyppäykseltä uralla eteenpäin.
Sinänsä uusien haasteiden etsintä on ymmärrettävää. Nenosella on aikaa tehdä vielä työura uusissa tehtävissä, ja Oulussa tai ylipäätään Pohjois-Suomessa ei ole pahemmin tarjottavaa tällä tasolla. Kuitenkin on aiheellista myös esittää kysymys, onko Oulun ilmapiirissä nykyisellään jotain sellaista, mikä saa arvostetun ykkösnimenkin tarttumaan tulleeseen tarjoukseen.
Vaikutelma on, että oululainen politiikka on mennyt jollain tavoin pieneksi ja vaikeaksi. Nenonen ei ole ollut ulospäin säihkyvä visionääri, mutta tosiasiassa hän on ollut omimmillaan juuri suurten linjojen oivaltajana. Tulevaisuutta on aivan oikein etsitty kansainvälistymisestä ja uusilta elinkeinoelämän aloilta, mutta niissä edistymiseen tarvitaan muutakin ja muitakin kuin kaupunginjohtajaa.
Samaan aikaan Nenosen esittämät vahvat visiot "Suur-Oulusta" saivat monesta naapurikunnasta tylyn vastaanoton. Juhlavuoden jälkeinen, sittemmin peruttu bonuspalkka Oulun kaupungin johdolle herätti mielipideryöpyn, jossa kaupungin perusteita ei juuri haluttu ymmärtää. Nenosen tiiviisti tukema kulttuuripääkaupunkihanke on sekin törmäillyt omituisen tuntuisiin Oulun sisäisiin, lähinnä henkisiin esteisiin.
Teknohuuman hiipuminen koko Suomessa on puolestaan pakottanut Oulunkin juoksemaan todella kovaa, jotta kaupunki edes pysyisi paikallaan. Kunnianhimoinen kasvusopimus muuttui hyökkäyksestä puolustustaisteluksi. Asemien säilyttäminen edes entisellään on itse asiassa ollut iso saavutus, josta julkinen kiitos on ollut vähissä.
Kun Risto Parjanne lähti 1999 Kuntaliittoon, Oulussa harmiteltiin, ettei kaupungin johtopaikka tuntunut kiinnostavan valtakunnan "kovia nimiä". Nenonen valittiin tehtävään varsin tuntemattomana oululaisena virkamiehenä, mutta hän on nostanut itsensä asiantuntijapiireissä Suomen arvostetuimpien kaupunginjohtajien joukkoon. Aktiivinen ote suurten kaupunkien yhteistyössä ja hyvät kansainväliset kontaktit ovat auttaneet siinä.
Nyt edessä on uuden ykkösnimen etsintä. Valintaa ei pitäisi tehdä poliittisin perustein, mutta on aivan varmaa, että ensimmäisenä puolueet ajavat asemiin ja katsovat mandaatit. Haasteena on ohittaa tämä vaihe mahdollisimman vähin vaurioin.
Nenonen liittyy Oulusta pois päin vievään virtaan Parjanteen, Silja Hiironniemen ja Anu Saaren jatkeeksi. Virta Oulun suuntaan ei tunnu yhtä vahvalta, mutta taustan ohella tärkeää on valmius kasvaa tehtävässä ja ottaa haasteet vastaan. Nenosen jäljiltä jää joka tapauksessa iso aukko täytettäväksi.