Taide: Ou­lu­lai­nen Elsi Tau­riai­nen jul­kai­si maa­laus­vi­deon ja sai 100 000 seu­raa­jaa

Neuvottelutaito: Oulun po­lii­sin neu­vot­te­lu­ryh­män vetäjä kertoo tiu­kim­mat ti­lan­teen­sa

Kolumni: Sek­suaa­li­nen ah­dis­te­lu on rikos ja siihen tulee suh­tau­tua sel­lai­se­na

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi + Lauantai 15,90 €/kk

Is­mit­tö­mät kol­mi­kymp­pi­set

Neljän nuoren maalarin näyttelylle on vaikea antaa muuta yhteistä nimittäjää kuin itse maalaus. Susanna Vuorion, Terhi Ylimäisen, Maria Hakkaraisen ja Janne Westerlundin töissä on viitteitä popkulttuuriin, mainoksiin, musiikkiin, retrohengessä aiempiin vuosikymmeniin ja niiden kuviin, mutta keskenään he ovat hyvin erilaisia.

Vastavaloa. Susanna Vuorion, Terhi Ylimäisen, Maria Hakkaraisen ja Janne Westerlundin maalauksia Kemin taidemuseossa 15.4. saakka.

Neljän nuoren maalarin näyttelylle on vaikea antaa muuta yhteistä nimittäjää kuin itse maalaus. Susanna Vuorion, Terhi Ylimäisen, Maria Hakkaraisen ja Janne Westerlundin töissä on viitteitä popkulttuuriin, mainoksiin, musiikkiin, retrohengessä aiempiin vuosikymmeniin ja niiden kuviin, mutta keskenään he ovat hyvin erilaisia.

Terhi Ylimäisen synkeät rockkliseet saavat uutta potkua naisen maalaamana. Ylimäinen tuntuu tiedostavan metallimusiikin äärimmäisen synkkyyden koomisen särmän. Maalausten mustavalkoinen, punaisella terästetty väriskaala, valokuvanomainen sommittelu ja lähes sarjakuvamaisesti etenevä tarina antavat Ylimäisen sarjalle dokumentoivaa luonnetta. Työt piirtävät kuvaa alakulttuurin elämäntavasta.

Maria Hakkaraisen maailma on visuaaliselta ilmeeltään vastakkainen Ylimäisen kohtalokkuudelle, vaikka musiikin ja kuolleiden tähtien parissa liikutaankin. Hakkarainen maalaa muotokuvia henkilöistä, joiden kasvoista ja elämästä on tullut yhteistä omaisuutta. Elvis leijailee verenpunaisten sydänten ympäröimänä kuin katolinen pyhimyskuva. Carola-sarjan muotokuvissa toistuu1960-luvun kuvasto meikkeineen ja kampauksineen.

Janne Westerlundin maalauksissa eri lähteistä lainatut elementit törmäävät toisiinsa. Maalaukset kommentoivat mainosten ja television kieltä ja sekoittavat niiden viestejä. Yhtä lukutapaa niille ei ole, suhde ei ole pelkästään kriittinen tai ironinen. Westerlund pohtii kuvatulvaa lisäten siihen omat merkkinsä.

Toisin kuin kolme kumppaniaan Susanna Vuorio ei ole musiikintekijä. Myös hänen suhteensa kuviin ja maalaamisen on toinen. Kun muiden teoksissa on nähtävissä läheinen suhde populaariin kuvaan, Vuorio toimii ekspressiivisen maalaamisen perinteessä. Hänelle maalaaminen on tapa jäsentää lapsiperheen joskus kaoottistakin arkea. Maalaaminen on itsessään olennaista, keskittymisen ja sisäänpäin kääntymisen tila. Vuorion töissä on hyvin herkästi ja intensiivisesti hahmotettuja väripintoja, niiden hahmoissa Egon Schielen piirrosjäljen mieleen tuovaa rujoutta.

Kemin taidemuseo juhlii Vastavaloa-näyttelyllä 60-vuotispäiviään. Ismittömien kolmikymppisten näyttely on hyvä pari sitä edeltäneelle vanhemman maalaripolven ryhmä Kemin esittelylle.