Viikingit ryöstivät ase kädessä Eurooppaa reilu tuhat vuotta sitten. Nyt ovat liikkeelle viikinkien jälkeläiset, mutta ryöstämisestä on paha mennä puhumaan, sillä islantilaiset pankkiirit toimivat lakien ja säädösten puitteissa.
Aggressiivisuus on kuitenkin samaa. Islantilaiset pankit haalivat omistukseensa velkarahalla ja suurella riskillä rahoituslaitoksia, kauppaketjuja ja muita yrityksiä kaikkialta Euroopasta.
Miten on mahdollista, että vähän Tampereen väestöpohjaa isompi saarivaltio kerää omistuksia kuin pölynimuri villakoiria poikamiehen boksissa?
Ensimmäinen mieleen tuleva selitys on Islannin voimakas talouskehitys. Kasvuluvut ovat olleet kaksinkertaisia Euroopan keskiarvoihin verrattuna.
Kalaa pyytämällä ja jalostamalla ei kuitenkaan Eurooppaa valloiteta.
Islantilaisen pääoman ristiretken lähtölaukaus ammuttiin vuonna 1997, jolloin Islannin keskitettyä pankkisektoria ryhdyttiin yksityistämään. Tuloksena oli vähän samantyyppinen villiintyminen kuin Suomessa vuosikymmen aikaisemmin, kun luotonanto vapautettiin sääntelyn kahleista.
Rahaa haalittiin mistä sitä vain oli saatavissa. Siis velkarahaa ja väliin hurjalla riskillä.
Islantiin syntyi useita yksityistä pankkeja, joista kolme suurinta -- Kaupthing, Glitnir ja Landsbanki -- ovat rantautuneet Suomeenkin. Kaupthing osti pankkiiriliike Sofin. Glitnir kaappasi pankkiiriliike FIM:n ja Landsbanki perusti oman toimiston Helsinkiin kärkkymään ostettavaa.
Kun vielä investointipankki nimeltään Straumur-Burdaras kaappasi investointipankki eQ:n, on suomalaisella sijoittajalla valinnanvaraa siinä, mihin islantilaisomisteiseen rahalaitokseen panee rahansa poikimaan. Islantilaisilla sijoitusyhtiöillä on lisäksi isoja omistuksia muun muassa Sammossa, Elisassa ja Finnairissa.
Islantilaispankit ovat tähän olleet kiinnostuneita lähinnä suursijoittajien rahoista. Napeilla ei ole pelattu. Mutta tilanne on muuttumassa. Kaupthing ja Glitnir houkuttelevat Suomessa nyt myös pienasiakkaita. Sisäänheittotarjouksena pankit tarjoavat suomalaisasiakkaille hurjia viiden prosentin korkoja käyttötileille.
Jos haluaa olla viimeisen päälle varma, etteivät omat rahat katoa konkurssin myötä savuna ilmaan, kannattaa tallettaa islantilaispankkeihin korkeintaan 25 000 euroa. Siihen summaan saa lain takaaman talletussuojan.
Islantilaispankeissa keskeisissä asemissa häärii nuoria miehiä, joiden päätä ei palella vaikka vähän tuiskuaisikin. Glitnirin toimitusjohtaja on juuri täyttänyt 30, eivätkä lähimmät alaisetkaan ole paljon vanhempia. Kaupanteon opit on haettu Amerikan yliopistoista.
Niin kauan kun maailmantaloudessa menee hyvin, voivat islantilaisten juhlat jatkua. Taantuman myötä tulee laskun ja krapulan aika. Pari kertaa on viime vuosien aikana Islannissa ollut jo hälytys päällä. Korot ovat nousseet hetkessä pilviin ja Islannin kruunun arvo pudonnut kuin kivi.
Mutta toistaiseksi on Islannissa selvitty säikähdyksellä, sillä pörssiromahdukset ovat olleet lyhytkestoisia. Mutta jos Yhdysvaltain roskalainakriisi toden teolla lähtee niittämään satoa muuallakin, on Islanti ensimmäisten joukossa vaaravyöhykkeessä. Saarivaltiossa ei ole pelätty tarttua kaikkien riskipitoisimpiinkaan lainapapereihin.
***
Ruotsin kulissien takainen suhmurointi Suomen maataloustukia vastaan osoittaa, että naapuria autetaan vain, jos siitä ei ole itselle haittaa. Finnkampen elää ja voi hyvin Brysselin hiilimurskalla.