Islanti ei vielä maanantai-nakaan saanut päätöstä Kansainvälisen valuutta-rahaston apupaketista. Talouskriisin syveneminen
vie maata nyt vääjäämättä kohti EU:n syliä.
Talouskriisien aikana omaisuuksia on aina jaettu uudelleen, mutta tämänhetkinen finanssikriisi järisyttää vanhoja asetelmia myös muulla tavoin. Kuka olisi äskettäin osannut ajatella, että Euroopan pitkäaikainen kriisivaltio Puola vielä ojentaa auttavan kätensä kohti vaurasta Islantia. Nyt tämäkin on nähty. Puola tarjoaa 200 miljoonaa euroa vararikon partaalla olevalle saarivaltiolle, ei tosin omana operaationaan vaan osana Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n jättilainaa. Jo neuvoteltu 1,7 miljardin euron tukipaketti ei kuitenkaan vielä maanantaina läpäissyt IMF:n johtokuntaa.
Aikojen poikkeuksellisuudesta Islannissa kertoo sekin, että kansa on lähtenyt kaduille vaatimaan hallituksen eroa. Viikonloppuna poliisi joutui Reykjavikissa käyttämään tiukkoja otteita ärhäkimpiä protestoijia vastaan. Neljätuhatta mielenosoittajaa voi tuntua vähäpätöiseltä määrältä, mutta Islannin väkilukuun suhteutettuna näin ei ole. Se kertoo, että kansan kärsivällisyys todella on koetuksella. Ennen nyt iskenyttä kriisiä maan asukkaiden elintaso oli maailman korkeimpia. Tämän kuun alussa julkistetun tutkimuksen mukaan kolmasosa islantilaisista harkitsee maastamuuttoa.
Vaikka saarivaltio sijaitsee kaukana keskellä Atlanttia, Islannin asiasta näyttää tulleen "meidän asia" monessakin Euroopan maassa ja vieläpä EU:ssa, johon Islanti ei edes kuulu.
Auttamishalun takana on montakin syytä. Skandinavian maissa historialliset ja kulttuuriset siteet Islantiin ovat vanhat ja vahvat. Useat Nato-kumppanit puolestaan katsovat velvollisuudekseen tukea vaikeuksiin joutunutta jäsenmaata. Hollannin ja Britannian hallitusten auttamisvalmiuden takana lienee lähinnä halu varmistaa se, että islantilaispankkeihin tallettaneet oman maan kansalaiset saisivat rahansa takaisin.
Ilmiselvästi Euroopassa ollaan myös huolestuneita kriisin vaikutuksesta Islannin poliittiseen asemaan. Maa halutaan pitää yksiselitteisesti osana läntistä leiriä. Talousromahduksen alkuvaiheissa tullut tieto siitä, että Islanti hakisi suurta lainaa Venäjältä, näyttää havahduttaneen poliittiset päättäjät monessa maassa. Pieni Islanti tuskin voisi ottaa pelastusrengasta Venäjältä ilman poliittisen kiitollisuudenvelan syntyä. Tällaista riippuvuussuhdetta ei haluta muualla Euroopassa nähdä.
Osaksi nämä epäluulot vaikuttavat EU:ssa virinneisiin ajatuksiin järjestää Islanti pikapikaa unionin jäseneksi. Islantilaisillakin jäsenyyshalut ovat kriisin iskettyä nousseet huimasti. Toissa viikolla tehdyn mielipidemittauksen mukaan jo 80 maan kansalaisista puoltaa jäsenyyttä. Sen Islannille tuomiin tärkeimpiin etuihin kuuluisi euro, joka olisi säästänyt maan ainakin osalta sen nyt kokemista vaikeuksista.
EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn on ilmoittanut unionin pitävän Islannin mahdollista jäsenyyshakemusta positiivisena asiana, vaikka saarivaltiolle elintärkeistä kalastuskysymyksistä jouduttaisiinkin kiperiin neuvotteluihin. Juuri nyt yhtenä jäsenyyden suurena jarruna on Islannin pääministeri Geir H. Haarde, jonka mielestä talouskriisin pölyjen pitäisi antaa laskeutua ennen kuin maa tekee asiassa päätöksiä.
Pitää kuitenkin kysyä, kuinka pian Islanti ylipäätään voi kriisistä jaloilleen omin voimin nousta. Talouden uudelleenrakennuksessa on merkitystä myös maan talouden ja valuutan uskottavuudella. Niiden viime aikoina saamia vaurioita ei kovin nopeasti voi korjata.