Kalastus on Islannin tärkein tulonlähde. Vaikka maa on panostanut määrätietoisesti jo vuosia myös muihin elinkeinoihin kuten ohjelmistoteollisuuteen, korkeaenergiateollisuuteen ja matkailuun, niin kala ja kalatuotteet ovat edelleen viennin arvosta yli 70 prosenttia. Tärkeimmät hyödynnettävät kalalajit ovat turska, kolja, seiti, puna-ahven, silli ja kuore.
Ehdottomasti tärkein näistä on turska, jota pyydetään vuosittain noin 220 000 tonnia. Kalastettavaa turskaa on arvioitu olevan Islannin kalastusvesillä noin 680 000 tonnia. Turskan osuus kalan ja kalatuotteiden viennistä on yli 40 prosenttia.
Koska Islannin talous on täysin riippuvainen merestä saatavasta saaliista, ovat kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset ratkaisut luonnonvarojen hyödyntämisessä maalle elintärkeä asia. Islannin kalastusvedet ovat maailman puhtaimmat, eikä esimerkiksi dioksiiniongelmia ole. Islantilaiset käyttävät kalastuksessa uusinta teknologiaa ja vievät osaamistaan myös laajasti muihin maihin.
Islantilaiset ovat hyvin koulutettuja. Islanti kuuluu kansantuotteessa asukaslukuun suhteutettuna maailman kilpailukykyisimpiin maihin. Työttömyysaste on alhainen (1,2 prosenttia). Maassa käytetään runsaasti korkeaa teknologiaa (80 prosentilla talouksista on internet-yhteys). Matkailu on entistä tärkeämpi elinkeino. Kun vuonna 1983 Islannissa kävi noin 70 000 matkailijaa, vuonna 2000 heitä oli jo yli 300 000. Mutta islantilaisillakin on suuri ongelma: valaat.
Tänä vuonna Islanti aloitti uudelleen valaiden pyynnin 14 vuoden tauon jälkeen. Kolme valaanpyyntialusta lähti elokuun 17. päivänä 38 lahtivalaan metsästykseen tieteellisiä tutkimuksia varten. Ensimmäinen lahtivalas pyydystettiin harppuunalla seuraavana päivänä kansainvälisistä boikottiuhkauksista huolimatta. Lukuisat luonnonsuojelujärjestöt esittivät vastalauseensa. Greenpeacen lippulaiva Rainbow Warrior saapui Reykjavikin satamaan tarkoituksenaan saada Islannin hallitus perumaan valaanpyyntiohjelmansa.
"Huomenna odotus päättyy ja islantilaista lahtivalasta on myynnissä Hagkaupin lihaosastolla" luki Frettabladid-ilmaisjakelulehdessä vain kaksi päivää sen jälkeen, kun ensimmäinen valas oli pyydetty. Supermarket julkaisi myös reseptit valaanlihapippuripihville ja
-muhennokselle. Ilmoituksiin reagoitiin ristiriitaisin tuntein. Osa ihmisistä lähetti kiukkuisia sähköpostiviestejä ministereille ja kansanedustajille, osa taas sai pitkästä aikaa kauan kaipaamaansa valaanlihaa ja osa oli uteliaita ja valmiita maistamaan sitä ensikertaa elämässään.
Liike möi ensimmäisenä päivänä 70 kiloa valaanlihaa, mutta viikkoa myöhemmin vain kymmenen kiloa. Vanhemmat ihmiset, jotka ovat tottuneet valaanlihaan, pitivät hintaa liian kalliina, useat halusivat maistaa sitä vain kerran. Nuorisoa se ei kiinnostanut, koska se on tottunut jo muunlaiseen ruokaan. On esitetty arvioita, että valaanlihalle ei synny suurta kysyntää ja jos pyyntikiintiötä nostetaan seuraavina vuosina, osa valaanlihasta päätyy pakastamoihin ja osa menee hukkaan.
Valaiden pyynnin aloittamista tieteellisiä tutkimuksia varten perustellaan muun muassa sillä, että valaiden tarvitseman ravinnon määrästä ja laadusta ei ole vielä riittävävästi tietoa, jotta voitaisiin arvioida niiden vaikutus monimutkaisessa ja dynaamisessa meren ekosysteemissä. Lahtivalaat syövät krilliä, lohta, kuoretta, turskaa ja silliä. Lahtivalas on pienin ja yleisin hetulavalas (pituus alle 10 metriä), ja se esiintyy kaikissa valtamerissä.
Pohjois-Atlantin lahtivalaskannan arvioidaan olevan 67 000 yksilöä, joista tänä vuonna kuuden viikon aikana Islanti pyyti 38 valasta. Norja, Japani ja Venäjä ovat myös valaanpyyntimaita. Esimerkiksi Norjassa vuotuinen pyyntikiintiö on 700 lahtivalasta. Norjan kalastusvesillä arvioidaan olevan noin 165 000 lahtivalasta.
Lahtivalas ei ole uhanalainen eläin, eikä Islannin pyytämällä määrällä ole juurikaan vaikutusta Islannin kalastusvesien valaskantaan. Mutta pyynnin jatkamisella saattaa olla kielteinen vaikutus Islannin matkailuun, erityisesti viime vuosina runsaasti suosiota kasvattaneisiin valassafareihin. Useat matkatoimistot saivat lukuisia matkaperuutuksia sen jälkeen kun Islanti aloitti uudelleen valaanpyynnin.
Lähellä rannikkoa elävät lahtivalaat ovat merisafariliiketoiminnalle tärkeimmät katselukohteet. Husavikin valaskeskuksen johtajan Asbjörn Björgvinssonin mukaan lahtivalaat ovat tottuneet valaidenkatselulaivoihin ja ne ovat siten helppo ja ensimmäinen saalis valaanpyyntialuksille. Nyt merisafareilla valaan voi nähdä noin 95 - 98 prosentin todennäköisyydellä. Jos lähellä rantaa elävät valaat ammutaan, merisafarien järjestäjät pelkäävät, että muutaman tunnin safareilla valaiden näkeminen tulee harvinaisemmaksi ja niitä on mentävä jäljittämään kauas avomerelle.
Valaidenkatselumatkat aloitettiin vuonna 1995. Tuolloin matkoilla kävi 2 200 turistia. Viime vuonna merisafareilla kävi jo 62 000 turistia. Valaiden katselusta on tullut merkittävä tulonlähde Islannin matkailuyrittäjille, ja sillä on valaanpyyntiä suurempi merkitys Islannin taloudelle. Vuosina 1986 - 1989 Islannin valastuotteiden arvo oli 3 - 4 miljoonaa dollaria. Valassafareista saatavat tulot olivat viime vuonna arviolta
8 miljoonaa dollaria.
Valaanpyynnillä on Islannissa vahvat perinteet, mutta sillä ei ole ollut koskaan suurta taloudellista merkitystä. Valastuotteiden osuus ennen pyynnin keskeyttämistä oli noin 1,5 prosenttia Islannin kokonaisviennistä. Vuosina 1948 -1985 Islanti pyyti vuosittain keskimäärin 230 sillivalasta, 68 seitivalasta ja vuosina 1948 - 1982 80 kaskelottia.
Vuonna 1986 Kansainvälinen valaskomissio päätti lopettaa toistaiseksi kaupallisen valaanpyynnin. Tämän jälkeen valaanpyyntiä on harjoitettu vain tieteellisiä tutkimuksia varten. Vuosina 1986 - 1989 Islanti pyyti vain 50 silli- ja seitivalasta vuosittain.
Vastalauseista huolimatta Islanti on päättänyt jatkaa tieteellistä valaanpyyntiohjelmaansa. Maan ympäristöministerin mukaan islantilaiset ovat pyytäneet valaita vuosikymmenten ajan ja valaanpyynti on osa heidän kulttuuriaan. Kalastusministeriön mukaan merinisäkkäät ovat osa meren ekosysteemiä ja niitä tulisi myös hyödyntää kestävän kehityksen mukaisesti.