Kolumni: Yh­dys­val­tain abort­ti­pää­tök­sen hä­viä­jiä ovat ta­sa-ar­vo ja naisten ih­mi­soi­keu­det, ja ke­hi­tyk­ses­tä on syytä olla huo­lis­saan myös täällä

Oulun yliopisto: Kol­le­gion tuore päätös syn­nyt­tää kitkaa Oulun yli­opis­ton yh­tei­sön ja johdon välillä

Is­lan­nis­sa kuk­ka­ron nyörit ovat taas löy­säl­lä

Ovessa ei ole nimeä, mutta portaiden edessä seisova Jopo-pyörä paljastaa osoitteen oikeaksi.

Ovessa ei ole nimeä, mutta portaiden edessä seisova Jopo-pyörä paljastaa osoitteen oikeaksi. Pikkutyttönä Islanti-kuumeen saanut ja opiskeluaikana maassa ensi kertaa vieraillut Satu Rämö on asunut Reykjavikissa nyt jo viisi vuotta.

Osapuilleen saman verran aikaa on kulunut pankkiromahduksesta, joka vei saarivaltion vararikon partaalle. Luulisi kaikenlaisen säästäväisyyden ja varovaisuuden elämässä olevan nyt muotia.

Ei Islannissa, Rämö kertoo.

– Kyllä täällä eletään vähän kuin viimeistä päivää.

Yhtälö on kieltämättä hämmentävä. Samalla kun tilastot kertovat kotitalouksien ylivelkaantumisesta, Reykjavikin kaupat ja kahvilat pursuavat väkeä – eivätkä kaikki ole turisteja. Pääkaupungin kadut ovat paikoin liian ahtaita leveille ökymaastureille.

Joillakin siis vielä on rahaa, mutta monet elävät velaksi aivan kuten ennen romahdusta. Rämö on itsekin todistanut suomalaistuotteita myyvässä kaupassaan, kuinka asiakas saattaa jakaa ostoksensa summaa useille eri luottokorteille.

– Monet tekevät myös pimeästi töitä, kun jostain rahaa on saatava.

Tehdäänpä sitten lapsia

Islantilaisille on Rämön mukaan tyypillistä se, että kaikki tehdään täysillä ja yläkanttiin – niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

– Kaikki tekivät ennen lamaa ihan hulluna töitä – yöt putkeen, Rämö kertoo.

Kun sitten tärkeä työ tai kenties asuntokin meni alta, niin toimettomuuteen ei vaivuttu. Yhdenlaisesta aktiivisuudesta kertoo laman jälkeinen vauvabuumi.

– Siinä ehkä tuli sellainen olo, kun kaikki pysähtyi, että oli aika jäädä kotiin tekemään lapsia.

Vaikka eivät islantilaiset muutenkaan tunnu odottelevan uran ja työkuvioiden selviämistä ennen perheen perustamista. Sen kolmekymppinen Rämö on huomannut etsiessään liikekumppaninsa kanssa kauppaan työntekijää.

– Melkein kaikki hakeneet olivat suunnilleen meidän ikäisiä ja heillä on jo kaksi tai kolme lasta.

”Flegmaattisuus puuttuu”

Rämön kotona lapsia on yksi, kolmevuotias tytär, sekä reykjavikilaisesta ”baarista löytynyt” islantilainen mies, joka työskentelee kohisten kasvavalla matkailualalla vuoristo-oppaana.

Rämölle puolisoineen Islannin romahdus oli lopulta enemmän mahdollisuus kuin uhka. Järjettömän kalliista maasta olikin yhtäkkiä mahdollista hankkia omistusasunto ja kauppatieteilijän asiantuntemuksella kirjoitetuille jutuille lama-Islannista riitti kiinnostusta Suomessa.

Sittemmin laajaan työtehtävien kirjoon on kerääntynyt muun muassa käännöstöitä ja paksu Islanti-matkaopaskirja suomalaisille. Nykyisin eniten työllistävät blogit.

Paljon erilaisia töitä eli maassa maan tavalla.

– Kyllä täältä sellainen flegmaattisuus puuttuu kokonaan. Minullehan se sopii hyvin, kun olen tällainen projektiorientoitunut säätäjä, Rämö naurahtaa.

Pimeimmän talven lumimyrskyn raivotessa mieleen saattaa tosin hiipiä ajatus, että mitähän minä täällä teen. Rämö on kuitenkin paikkansa valinnut eikä kaipaa esimerkiksi Espanjaan, missä asui aiemmin.

– Mieluummin lämmin sisällä ja kylmä ulkona kun toisin päin.