Islannin talouden syöksykierteelle on helppo löytää kuvaavia ilmauksia saarivaltion luonnosta: Islannin kruunun arvo sulaa kuin Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökulin jää ilmastonmuutoksen voimasta.
Jäätikön alapuolella on tulivuoria, joiden pelätään purkautuvan. Myös Islannin kuuluisin tulivuori Hekla on murahdellut. Viimeksi se purkautui vuonna 2000, juuri parahiksi teknokuplan puhkeamisen aikoihin.
Islantilaisia itseään tällaiset vertaukset eivät hymyilytä.
Islannin taloudella meni kovaa niin kauan kuin maailmantaloudella meni kovaa. Islantilaiset yrittäjät ottivat vanhan merenkulkukansan perinteen mukaisesti pelotta velkaa mistä maailmankolkasta vain halvimmalla saivat. Velkarahalla osteltiin sitten venäläisiä olutpanimoja, englantilaisia pankkeja ja tanskalaisia kauppaketjuja.
Rahasalkku kainalossa
ostoksille Suomeen
Suomessakin nuoret islantilaiset pörssileijonat kävivät ostoksilla. Salkkuun tarttui muun muassa Finnairia, Sampoa, Elisaa, matkatoimistoja ja pankkeja. Kokonaan islantilaisten omistukseen siirtyivät pankkiiriliikkeet EQ-pankki, FIM ja Sofi.
Pienessä kaikki tuntevat toisensa ja omistukset menevät ristiin. Suomessa tunnetuin on Björgólfúr Thor Björgólfsson, jonka Novator-investointiliike havitteli Elisaa. Hannes Smárasonin omistama FL Group on ollut Finnairin suuromistaja. Gudmundssonin veljekset ovat toimineet Existan kautta Sampoa haaliessaan.
Islannin sisällä Björgólfsson puolestaan on ollut maan toiseksi suurimman pankin Landsbankin suuromistaja. Gudmundssonin veljekset ovat omistaneet Kaupthingia ja Smárason muun muassa Glitnir-pankkia. Kun jatkoksi luetellaan vielä Jón Ásgeir Jóhannessonin, Pálmi Haraldssonin ja Karl Wernerssonin nimet, on Islannin talouden tärkeimmät pelurit listattu.
Näiden uskalikkojen kautta Islannin pankit kasvoivat ja laajenivat muihin maihin. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti, velkarahalla ja jättiriskeillä. Vielä 1980-luvun lopussa Islanti oli koko lailla suljettu talous, joka vaihtoi turskalasteja ulkomaisiin kulutustavaroihin.
Islantilaisten pörssihaiden toiminta-alustana ovat olleet mainitut pankit, joiden koko on kasvanut paljon yli Islannin valtion talouden.
Asuntolainoista
tuli ansoja
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Monet tavalliset palkansaajat ovat viime vuosina ottaneet asuntolainaa muissa valuutoissa, jotta hurjia korkoja on saatu vähän pienemmiksi. Nyt kun Euroopan pienimmän valuutan, Islannin kruunun arvo sulaa silmissä, tulevat jeni-pohjaiset valuuttalainat päivä päivältä kalliimmiksi. Asuntokauppa on pysähtynyt kuin seinään.
Maailmanlaajuinen finanssikriisi on iskenyt pahimmin juuri Islantiin, jonka suurieleisiä kulutusjuhlia pidettiin yllä ulkomaisella lainarahalla. Luksusasuntoja ei todellakaan rahoitettu hartiapankista eikä ökymaastureita osteltu taskurahoilla.
Islantilaiset pankit ottivat lainarahaa ulkomailta ja tyrkyttivät sitä islantilaisille kuluttajille vähän samaan tapaan kuin suomalaisia houkuteltiin pankkien ovilla 1990-luvun taitteessa.
Kun rahahanat kääntyivät kiinni islantilaisille pankeille, oli edessä luvunlasku koko Islannin taloudelle. Yritysten investointihalut ovat pysähtyneet, sillä korot huitelevat jo lähempänä 20 prosenttia. Tuontitavarat eivät käy kaupaksi, kun Islannin kruunun arvo on vuodessa pudonnut 70 prosenttia. Palkat maksetaan kruunuissa, lainat ovat usein ulkomaisessa valuutassa ja lähes kaikki pitää tuoda maahan.
Islannin ylpeys on ollut eläkerahastojärjestelmä. Paksusti voineet eläkerahastot ovat sijoittaneet suuressa mitassa ulkomaille. Nyt ne joutuvat kotiuttamaan osakeomistuksiaan, kun koko Islannin valtio on konkurssin partaalla.