Ei ole aivan jokapäiväistä, että vieraan maan presidentti puhuu Oulun yliopistolla. Vielä vähemmän tavallista on, että tuon puheen linjaukset menevät kauas tavanomaista kohteliasta tervehdystä pidemmälle. Ja erittäin epätavallista, tarkemmin sanottuna ainutlaatuista on, että sama presidentti on aiemmin käyttänyt Lapin yliopistoa poliittisia avauksiaan varten.
Islannin presidentistä Olafur Ragnar Grimssonista on tullut se valtiojohtaja, joka mielellään käyttää pohjoissuomalaisia yliopistoja linjapuheissaan ja avauksissaan. Tämä kannattaa panna merkille, sillä toista samanlaista virassa olevaa presidenttiä ei löydy. Ei ainakaan Suomesta.
Samalla näyttää, ettei Suomesta löydy ketään yhtä innokasta pohjoisten yliopistojen yhteistyön puolestapuhujaa. Sellainen pitää hakea Reykjavikista asti.
Vuonna 1998 Grimsson saapui Lapin yliopiston rehtorin Esko Riepulan kutsusta juhlapuhujaksi yliopiston 20. lukukauden avajaisiin. Tuolloin hän puhui sanoja säästämättä pohjoisen Euroopan tärkeydestä alkavalla uudella vuosisadalla ja ehdotti uuden, säännöllisesti kokoontuvan tutkijafoorumin perustamista.
Puhe ottikin tulta. Lapin yliopisto lähti mukaan islantilaisvetoiseen projektiin, jonka myötä syntyi Pohjoisen tutkimuksen foorumi, Northern Reseach Forum. Se piti syyskuussa toisen kokoontumisensa Novgorodissa Venäjällä, ja mukana oli eri maista tutkijoita, opiskelijoita, liike-elämän edustajia, hallintoväkeä - ja presidentti Grimsson.
Viime maanantaina hän oli Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen kutsusta luennoimassa Oulussa ennen osallistumistaan Pohjoismaiden neuvoston 50-vuotisjuhliin. Tuossa puheessaan hän latasi uudet sfäärit sille, mitä pohjoisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten pitäisi tavoitella: niiden pitäisi vaikuttaa Venäjän, Yhdysvaltain, Kanadan ja pohjoismaiden uuteen kumppanuuteen pohjoisessa, sen yhteistyön sisältöön ja kehitykseen.
Puheensa lopulla Islannin presidentti suorasanaisesti patisti Oulun yliopistoa ottamaan aktiivisempaa roolia pohjoisessa yhteistyössä: yliopistosta voisi tulla vahva vaikuttaja, sen älyllistä kapasiteettia tarvitaan ja oululaisten panoksella olisi suurta merkitystä sekä Suomelle että muille pohjoisen maille ynnä koko "uuden vuosisadan valistuneen globaalin vuoropuhelun vahvistamiselle".
Tämä on lievästi sanoen poikkeuksellista: Grimsson on ottanut eräänlaisen pohjoisen maailman akateemisen kummisedän roolin ja huomannut, että Oulua tarvittaisiin enemmän sen kokonaisuudessa. Mikä pitää paikkansakin. Ihanteellisessa maailmassa Pohjois-Suomen kaksi yliopistoa tekisivät saumattomasti yhteistyötä keskenään ja kansainvälisesti, mutta kuten tiedetään, akateeminen maailma ja ideaalimaailma ovat kaksi eri asiaa.
Toisekseen tämä oli lopultakin vain sivujuonne puheessa, joka tähtäsi laajemmalle: Suomen ja Islannin pitäisi ottaa johtava rooli pohjoisessa yhteistyössä ja muodostaa sen kautta uusi ulottuvuus suhteisiin Venäjän ja Yhdysvaltain kanssa. Sen vuoksi Suomen, Islannin ja muidenkin maiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten pitäisi antaa yhä suurempi painoarvo pohjoisille kysymyksille.
Grimsson luetteli kokonaisen liuskan verran kysymyksiä, joissa tutkimus suuresti hyödyttäisi kansainvälistä yhteistyötä pohjoisessa.
Islannin presidentin pohjoisten visioiden vahvuus ja heikkous on siinä, että hän on Islannin presidentti - pieni maa, eikä edes suuria valtaoikeuksia. Jotta sellaista valtionpäämiestä kuultaisiin, hän saa joko huutaa kovaa tai tehdä sitkeästi työtä. Grimsson on joka tapauksessa visioissaan määrätietoinen.
Jo vuonna 1997 hän oli tulossa Rovaniemelle samaan tilaisuuteen, jossa pääministeri Paavo Lipponen esitteli ajatuksensa EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta. Tuolloin Grimssonin puoliso sairastui ja matka peruuntui, mutta puhe oli jo valmis. Silloinkin hän korosti Venäjän ja Yhdysvaltain luontevaa yhteyttä pohjoisten alueiden kautta; hän jopa langetti pohjoiselle yhteistyölle vastuuta koko maapallon tulevaisuudesta.
Lapin yliopiston avajaisissa 1998 hän jatkoi samaa linjaa: Pohjois-Eurooppa on tärkeämpi kuin koskaan, ja pohjoisen kautta syntyy ainutlaatuinen mahdollisuus liittää Venäjä vakaaseen demokraattiseen Eurooppaan.
Novgorodissa syyskuussa Grimsson puhui "pohjoisen renessanssista", uudesta pitkälle menevän yhteistyön liitosta. Pohjoinen on uuden maailman laboratorio. Sama kaunopuheisuus jatkui Oulussa: pohjoisten foorumien kautta Amerikka ja Venäjä saadaan parhaiten yhteen.
Mielenkiintoinen piirre tässä on, että Islannin presidentiltä näyttää puuttuvan poliittinen puhekumppani. Grimssonilla on pitkä poliittinen ura, mutta sen ohella hän on lukenut taloustieteitä ja valtio-oppia Manchesterissa tohtoriksi asti ja toiminut Reykjavikissa Islannin yliopiston yhteiskuntatieteiden professorina. Tämä selittää, että hän näyttää viihtyvän akateemisissa ympyröissä - mutta on melko kunnianhimoinen tavoite lietsoa Suomelle ja Islannille uutta yhteistä globaalia roolia Oulun yliopistossa pidettävän puheen kautta.
Grimssonin esiintymisiä ei silti kannata kuitata vain olankohautuksella. Arktisen neuvoston uutena puheenjohtajana Islannilla on seuraavat pari vuotta tavallista enemmän pohjoisia pelimerkkejä hallussaan, ja hänen näkemyksensä tieteen ja tutkimuksen kansainvälisestä merkityksestä on poikkeuksellisen raikasta puhetta. Akateemisissa horisonteissa on laventamisen varaa, ja presidentillä oli lyödä pöytään pitkä lista aiheita, joissa päättäjät tarvitsevat lisää tutkimustietoa: luonnonvarojen hyödyntäminen, talouden kehitys, poliittisen järjestelmän muutos, alkuperäiskansoja koskeva juridiikka, kultuuri, terveysongelmat, globalisaation vaikutus pohjoisessa ja niin edelleen.
On hyvä, että presidentti käy maalailemassa laajoja visioita Pohjois-Suomen yliopistoissa, olkoon se sitten vaikka Islannin presidentti.