Viime viikolla Reykjavikin kaduilla lensi kiviä, munia ja kyynelkaasua. Sitten esiin astui pääministeri Geir Haarde, joka ilmoitti ennenaikaisista vaaleista, puoluejohtajan paikalta luopumisesta, omasta syöpäsairaudestaan ja lähdöstä ulkomaille hoitoa saamaan. Sen jälkeen jätti kauppaministeri hallituksen, kuin hypäten pois uppoavasta laivasta.
Lopulta maanantaina kaatui koko hallitus. Islannin sisäpolitiikka on nyt kokenut saman kohtalon kuin maan talouskin, täydellisen romahduksen. Missään muualla ei talouskriisi ole johtanut tähän pisteeseen - vielä.
Nyt jäljellä on vain yksi mahdollisuus, pyrkiä vaivalloisesti kohti uutta alkua. Se voi tapahtua vain uusien vaalien kautta, ja sitä ennen maan poliittiset voimat olisi sitoutettava tilanteen hallintaan yhteisvoimin.
Viime aikoina mellakoiksi asti kiihtyneet mielenosoitukset ovat vaatineet hallituksen eroa. Se on nyt tapahtunut, ja sekin on pohjoismaisittain ennenkuulumatonta. Voimakkain painostus eroon ei tullut parlamentista vaan kaduilta, vaikka muutkin puolueet hallituskumppania myöten alkoivat jo vaatia Haarden lähtöä. Näkemyserot olivat liian suuria.
Islannin suuri ongelma on, että maan piirit ovat niin pienet. Periaatteessa kaikki tuntevat kaikki, eikä hevin löydy päättäjiä tai vaikuttajia, jotka eivät olisi sotkeutuneet puhjenneen pankkikuplan kasvattamiseen. Instituutio toisensa jälkeen on ryvettynyt. Jotenkin on uutta alkua yritettävä rakentaa, ja johtopäätösten teko vei Haardelta liian pitkään.
Islannin vaaleista tulee samalla EU-vaalit. Jäsenyyden hakemisella on nyt saaren kansalaisten ylivoimainen tuki. On erittäin todennäköistä, että Islanti tarttuu tänä vuonna EU-jäsenyyteen kuin pelastusrenkaaseen. Suomelle sopii hyvin unionin laajeneminen pohjoismaissa. Tosin vaikka laajentumiskomissaari Olli Rehn kuinka lupaisi jäsenyysneuvotteluita pikavauhtia, oman aikansa se vie.
Islannin on selvittävä siihen asti, ja senkin jälkeen. Vaikka maa liittyisi unioniin ja siirtyisi euroon, pysyvien ratkaisujen on löydyttävä Islannista itsestään. Lähestyvissä vaaleissa kyse ei ole vähemmästä kuin kansakunnan henkisestä jälleenrakentamisesta. Suomessakin on takavuosina ennenaikaisia vaaleja nähty, mutta ei ainakaan sotavuosien jälkeen koskaan sisäisesti niin vakavissa oloissa kuin Islannissa nyt.
Oleellista on pohtia, onko Islanti erillis- vai ennakkotapaus. Talouskriisi voi muuallakin johtaa poliittisiin seurauksiin.
paakirjoitus@kaleva.fi