Pitkän poliittisen väittelyn jälkeen Islannin parlamentti teki torstaina niukan enemmistön turvin päätöksen, joka jää pohjoismaisen kansakunnan historiaan. Islanti päätti ryhtyä hakemaan jäsenyyttä Euroopan unionissa.
Se ei vielä takaa jäsenyyden toteutumista. Islannissa kaivataan enemmän euroa kun itse unionia, eikä edessä olevan kansanäänestyksen lopputulosta voi etukäteen pitää varmana.
Sinänsä Islannille voi povata tavallista nopeampaa ja kivuttomampaa matkaa jäsenyyteen. Laajentumiskomissaari Olli Rehn on toistuvasti antanut myönteisiä lausuntoja Islannin puolesta ja hän ehtii saattaa neuvottelut alkuun vielä nykyisen komission aikana. Unionin puheenjohtajuuden osuminen Ruotsille juuri nyt auttaa myös asiaa. Pohjoismainen yhteistyö voi EU:ssa kerrankin olla totta.
Islannille on nopean jäsenyyden ikkuna auki - ellei sitten Lissabonin sopimus vielä kaadu, jolloin myös laajeneminen mutkistuu oleellisesti. Tai ellei kalastusta koskevissa neuvotteluissa törmätä sittenkin ylivoimaisiin vaikeuksiin.
Suomen hallitus linjasi huhtikuussa, että Suomi tavoittelee kaikkien pohjoismaiden jäsenyyttä unionissa. Naapurimaiden asioihin on harvoin tällä tavoin tapana puuttua, mutta kiistatta unionin pohjoisen siiven vahvistuminen olisi Suomesta katsoen eduksi.
Jos Islannin aikeet toteutuvat, vain Norja jää pohjoismaista unionin ulkopuolelle, jos ei Grönlantia oteta lukuun. Se tietää paineiden kasvamista vuonomaassakin. Uusi EU-keskustelu voi sävyttää jo syyskuun parlamenttivaaleja, mutta Norjassa ei varmasti mitään pikapäätöksiä tehdä. Vauras maa pärjää omillaan, mutta unionin ulkopuolella Norja väistämättä jää jotenkin syrjään muusta Euroopasta, aktiivisesta ulkopolitiikastaan huolimatta.
Käytännössä Norjan asenteisiin vaikuttaa paljon se, millainen Islannin ja EU:n kalastussopimuksesta tulee. Juuri kalastajien vastustus on Norjassa ollut aiemmin ratkaisevaa. Kyse ei ole periaatteesta, vaan elinkeinon edunvalvonnasta, jolloin kanta voi muuttua tilanteen muuttuessa.
Islannin päätös on suoraa seurausta yltiöpäisistä pankkiseikkailuista, syvästä talouskriisistä, työttömyyden rajusta noususta ja maan rahojen loppumisesta. Käänteitä voi verrata jopa rauhanomaiseen vallankumoukseen, sillä entinen politiikan ja talouden valtaeliitti on häntä koipien välissä siirtynyt tai siirretty syrjään.
Nyt maa heittää pelastusrenkaan kohti Eurooppaa. Siihen on unionissa tartuttava tukevasti kiinni.