Kolumni

Islamin lakia so­vel­le­taan ilman käsien kat­kon­taa­kin

Britit järkyttyivät pahan kerran, kun Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams äskettäin arvioi, että islamin lain osien soveltaminen olisi saarivaltiossa "väistämätöntä".

arja.mikkola@kaleva.fi

Britit järkyttyivät pahan kerran, kun Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams äskettäin arvioi, että islamin lain osien soveltaminen olisi saarivaltiossa "väistämätöntä". Piispaa kauhisteltiin naiiviksi kirkonmieheksi, joka orjuuttaisi Britannian barbaarien tasolle: kivittämään avionrikkojat kuoliaiksi ja hakkaamaan varkailta kädet irti. Shariaa kaipaavia taas käskettiin äkäisesti muuttamaan sinne, missä lakia toteutetaan.

Vain harvat ymmärsivät, että piispa haluaa vaikuttaa siihen, mitä lännessä sharian nimissä jo nyt tarjotaan. Koraanista, Muhammedin teoista ja sanomisista sekä oppineiden ohjeista koostuva sharia-laki - sana tarkoittaa polkua veteen - kun on lännessä jo päivittäin erilaisissa neuvostoissa käytössä, halusimme tai emme.

Myös shariassa on niin siviili- kuin rikosoikeutensakin. Tarjolla on ohjeita esimerkiksi perintöä ja raha-asioita - esimerkiksi korot ovat islamissa kiellettyjä - avioliittoa ja sopimuksia varten. Tulkinnoista vastaa ainakin viisi eri koulukuntaa.

Suomessakin elää jo ilmeisesti yli 20 000 islaminuskoista. Sovittelun tarve on pääkaupunkiseudulla toimivan Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan mukaan siviiliasioissa koko ajan lisääntynyt. Riitoja, jotka koskevat lähinnä perhe- ja raha-asioita, käsittelee lautakunta, joka koostuu imaamista ja kahdesta miesapulaisesta. Välimiehiltä - siis sharian aktiivisilta edustajilta - kysytään neuvoa useita kymmeniä kertoja vuodessa. Etenkin naiset etsiytyvät hädässään lautakunnan puoleen.

Yhdyskunnan mukaan lautakunta ei ole tuomioistuin, vaan neuvoja ja ohjeita antava elin. Ylipäänsä kysytään neuvoa ensiksi sukulaisilta, lautakunta on vasta seuraava askel. Jos senkään ratkaisuyrityksistä ei ole apua, riitaa jatketaan oikeuslaitoksessa.

Islaminuskoisten mukaan ongelmia tuottaa etenkin se, että Suomessa sosiaalilautakunnat ja oikeusistuimet ratkaisevat perheen asioita lapsen edun näkökulmasta. Seurauksena on, että aviomies yleensä pakotetaan muuttamaan erilleen. Lautakunta sen sijaan pyrkii punnitsemaan perheen kokonaisetua ja elämän jatkumista, yhdyskunnasta vakuutetaan.

Myös törmäykset kulttuurin ja islaminuskon välillä aiheuttavat perheriitoja. Aviomies esimerkiksi voi kulttuuriinsa vedoten olla osallistumatta kotitöihin. Tällöin lautakunta tekee selväksi, että islamin mukaan miehen kuuluu auttaa vaimoa, myös lasten kanssa.

Lähtökohtana sharian tulkitsijoilla on se, että perheen olisi parasta pysyä yhdessä. Lautakunta pyrkii ennen kaikkea ehkäisemään avioeroja. Voidaan kuitenkin kysyä, miten maltillisetkaan yhteiseen hyvään pyrkivät välimiehet osaavat välttää painostusta apua hakevaa kohtaan, jos naisella ei esimerkiksi ole mitään oikeuksia lapsia kohtaan.

Ihmisoikeudet ja demokratia - myös taiteilijoiden vapaus - tarvitsevat varjelua teokratiaa vastaan. Siksi brittipiispakin ehdottaa islamin lain linkittämistä länsimaisten arvojen ja käsitysten kanssa.

Arvojen tarkistukseen tähtää myös ruotsalaisten tuore hanke aloittaa imaamien koulutus valtion varoilla. Papeille tuskin on tarkoitus jakaa syvällistä uskonnonopetusta. Tavoitteena on levittää muista kulttuuripiireistä saapuneiden imaamien parissa yhteiskuntataitoja ja vahvistaa näin koko väestön yhtenäisyyttä. Tämä lienee ainoa tie edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.