"Turkin poliitikothan vaihtavat puoluetta joka toinen päivä", sanoo istanbulilainen kauppias saksalaisen Süddeutsche Zeitungin vaalireportaasissa. Miehen vähättelevä asenne turkkilaisia puolueita ja poliitikkoja kohtaan on hyvin yleinen maassa, joka valmistautuu marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina pidettäviin parlamenttivaaleihin.
Istanbulilaiskauppiaan mielipiteessä on hitunen totuutta, sillä Turkin puoluemaisema vaihtaa väriä yhtä nopeasti kuin lehtimetsä ruska-aikana. Kevään 1999 vaalien voittajilla näyttää gallupien mukaan olevan suuria vaikeuksia selviytyä kymmenen prosentin äänikynnyksestä uuteen parlamenttiin. Niiden tilalle on nousemassa uusia puolueita ja osin uusia kasvoja.
Jos ovat politiikot vikkeliä vaihtamaan puoluetta, niin ei turkkilaisäänestäjiäkään voi syyttää liiallisesta puolueuskollisuudesta.
DSP Turkin päähallituspuolue
Turkkia on viime vaaleista saakka hallinnut kolmen puolueen hallituskoalitio, jota on vetänyt vasemmistoliberaalin DSP.n johtaja Bülent Ecevit. DSP:n hallituskumppaneita ovat olleet konservatiivinen ANAP ja kiihkokansallinen MHP.
Tämän sekalaisen joukkion pysyminen kasassa kolme ja puoli vuotta on ollut useimmille turkkilaisille yllätys, varsinkin kun pääministeri Ecevit on sairastelun vuoksi ollut kuta kuinkin toimintakyvytön viimeiset puoli vuotta.
Suurin puolue DSP on suuressa vaarassa pudota kokonaan parlamentista eikä ANAP:n tai MHP:n tulevaisuuskaan ole taattu.
Vaaligallupit lupaavat suurimman puolueen asemaa islamilaiselle AKP-puolueelle. Vaalimenestystä voivat myös odottaa sosiaalidemokraattinen CHP ja kesällä perustettu populistinen Genc-puolue.
Turkki on islamilainen maa, mutta Mustafa Kemal Atatürkin ajoista alkaen uskonto ja valtio on pyritty pitämään loitolla toisistaan. Turkin länsimaalaisuutta on yritetty pitää hengissä estämällä islamilaisten poliittisten liikkeiden toiminta. Siitä huolimatta niitä on säännöllisin väliajoin perustettu kamppailemaan turkkilaisäänestäjien suosiosta.
Hallitusvallasta toimintakieltoon
Islamilaispuolueiden suurin menestys tähän saakka on ollut Refah-puolueen ("Islamilaisen hyvinvointipuolueen") vaalivoitto vuonna 1995, mitä seurasi puolueen nousu hallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Necmettin Erbakan oli Turkin pääministeri vuosina 1996-97, kunnes puolueen toiminta kiellettiin tammikuussa 1998. Erbakanilla ei ole enää asiaa keskeisiin poliittisiin virkoihin.
Refahin seuraajaksi perustettiin Hyve-puolue, mutta sille ei käynyt paremmin. Sen toiminta kiellettiin kesäkuussa 2001. Viisi puolueen kansanedustajaa erotettiin parlamentista ja loput 97 julistettiin puolueisiin kuulumattomiksi.
Uusi yritys on nimeltään "Oikeus ja kehitys", jonka turkinkielinen lyhenne on AKP. Puolueen gallup-suosio on parhaimmillaan ollut yli 30 prosenttia
AKP:n puheenjohtaja on Istanbulin entinen pormestari Recep Tayyip Erdogan, 48-vuotias suosittu poliitikko, jolta Turkin keskusvaalilautakunta kuitenkin eväsi oikeuden asettua kansanedustajaehdokkaaksi marraskuun vaaleihin.
Kiellon perusteena oli, että Erdogan oli vaalitilaisuudessa vuonna 1997 siteerannut erästä runoa, jossa sanottiin, että "minareetit ovat sapeleitamme". Tämän katsottiin rikkovan perustuslain pykälää numero 312, jossa puhutaan "vihaan kiihottamisesta uskonnon tai ryhmäkunnan pohjalta".
Turkki muutti elokuun alussa useita kohtia lainsäädännöstään päästäkseen neuvottelupöytään EU:n kanssa. Kurdinkielinen opetus sallittiin ja kuolemanrangaistus poistettiin. Myös pykälä 312 pyyhittiin pois lakikirjoista. Tämä ei kuitenkaan avannut Erdoganille tietä ehdokaslistoille. Nyt kieltoa perustellaan vaalilain paragraafeilla.
Vaalimainoksiin
ei huivia
Erbakanin johtama Rafah oli verrattain radikaali, länsivastainen puolue. Turkin vaikutusvaltainen armeija kyllästyi lopulta Erbakanin puheisiin, joiden pelättiin vaarantavan Turkin suhteet Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin.
Tayyip Erdoganin AKP puolestaan on alleviivannut Nato- ja EU-suhteiden tärkeyttä ja käyttänyt muutoinkin korostetun maltillista kieltä. Puolueen naisehdokkaat esiintyvät kuvissa ilman huivia.
Turkkilaisen yhteiskunnan väliinputoajat ovat islamilaisten puolueiden kannattajakunnan ydin. Turkin liiran romahtaminen pari vuotta sitten johti syvään taloustaantumaan, kymmeniintuhansiin konkursseihin ja satoihintuhansiin uusiin työttömiin.
Istanbulin ja muiden suurkaupunkien lipeille vaeltaneista työttömistä islamilaispuolueet ammentavat kannattajansa. Islamilaispuolueet ovat kuitenkin enemmän sosiaalisia turvaverkostoja soppatykkeineen kuin ideologisia etuvartioasemia.
Mukana on tosin myös kovan linjan islamisteja, joiden aseman pelätään AKP:ssä vahvistuvan ehdokaskieltojen myötä.
Ilmaista ruokaa
ja pop-musiikkia
Turkin vaalitaistelun väriläiskä on ollut kesällä perustettu Genc ("Nuoriso") -puolue, jota johtaa yksinvaltiaan ottein upporikas liikemies Cem Uzan. Kyselyiden mukaan se selviää kymmenen prosentin äänikynnyksestä.
42-vuotias Uzan kuuluu Turkin rikkaimpiin perheisiin. Uzanit omistavat muun muassa kolme televisioasemaa, sanomalehden, puhelinoperaattorin ja voimalaitoksia. Taustansa ja poliittisten ambitioidensa perusteella Cem Uzan muistuttaa suuresti Italian pääministeriä Silvio Berlusconia.
Uzanin poliittinen resepti on kansallismielisyyden yhdistäminen häikäilemättömään populismiin. Hän lupaa kaikille äänestäjille oman kodin, työpaikan tai koulutuspaikan. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n jättilainat Uzan jättäisi maksamatta ja EU:lle hän kääntäisi selkänsä.
Gencin vaalitilaisuuksissa tarjotaan lämmintä ruokaa ja kuuluisien turkkilaisten pop-tähtien esityksiä.
Uzanin puolueen vaalimenestys saattaa kiinnostaa Nokian johtoa, sillä Turkin toiseksi suurin teleoperaattori Telsim on Uzanin perheen omistama. Nokia ja Motorola ovat lainoittaneet miljardien eurojen edestä Telsimin puhelinverkon rakentamista. Kännykkävalmistajat yrittävät nyt oikeusteitse saada lainarahojaan takaisin.
Kansanedustajan syytesuoja saattaa olla keskeinen vaikutin Uzanin yht´äkkiseen kiinnostukseen politiikkaa kohtaan.
Talousgurun
vaikea valinta
Hyviä kannatuslukuja gallupeissa on kerännyt myös sosiaalidemokraattinen CHP, joka on saanut riveihinsä nimekkäitä poliitikkoja pääministeri Bülent Ecevitin puolueesta.
CHP:n tärkein tulokas on hallituksesta kesällä eronnut valtiovarainministeri Kemal Dervis, jota pidetään Turkin pätevimpänä talousmiehenä. Ecevit poimi Dervisin puolitoista vuotta sitten Washingtonista, missä hän oli työskennellyt vuosikaudet yliopistoprofessorina ja IMF:n asiantuntijana.
Dervis neuvotteli uutta edullista lainarahaa Turkille. Maan laajan valtiojohtoisen teollisuuden yksityistäminen sai vauhtia, inflaatio hidastui ja talous alkoi piristyä. Lännessä tämän positiivisen kehityksen takuumies on ollut juuri Kemal Dervis.
Vailla puoluetaustaa ollut Dervis aprikoi pitkään puoluevalintaa, kunnes huomasi olleensa "aina sosiaalidemokraatti".
CHP on nyky-Turkin vanhin puolue. Muista perinteisistä puolueista entisen pääministerin Tansu Cillerin johtama konservatiivinen DYP saattaa selvitä kymmenen prosentin äänikynnyksestä.