Istanbul Onko Turkin maallikkovaltaisuuden takaajana toimivalla armeijalla mitään keinoa estää ääri-islamilaisen liikkeen edustajan valinta tasavallan presidentiksi, ensimmäistä kertaa Turkin historiassa.
Tämä kysymys nousi esille torstaina, kun asevoimien komentaja, kenraali Yasar Büyükanit päätti yllättäen puhua lehdistölle, vajaata viikkoa ennen ehdokasasettelun alkamista.
Kovaa linjaa edustavalle kenraali Büyükanitille lehdistötilaisuus oli ensimmäinen laatuaan sen jälkeen, kun hänet nimitettiin tehtäväänsä elokuussa 2006.
Epäsuora
viesti
Kenraali ei halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että olisi sekaantumassa maan poliittiseen elämään. Hän ilmaisi kuitenkin toiveen siitä, että "tuleva presidentti on henkilö, joka on sitoutunut tasavallan periaatteeseen, eikä vain pelkissä sanoissa". Tämä tulkittiin pääministeri Recep Tayyip Erdoganille suunnatuksi kohteliaaksi, mutta tiukaksi kehotukseksi olla asettumatta ehdolle.
Erdogan on kuitenkin ääri-islamilaisesta liikkeestä syntyneen Oikeus- ja kehityspuolueen AKP:n puheenjohtaja. Puolueella on selvä enemmistö parlamentissa, joka valitsee uuden presidentin toukokuun alkupuolella.
Mikäli Erdogan päättää asettua ehdolle, kuten tiedotusvälineet yhä kiivaammin spekuloivat, mikään demokraattinen mekanismi ei voi katkaista häneltä tietä presidentinpalatsiin Cankayaan. Sinne häntä seuraisi hänen huiviin pukeutuva vaimonsa, minkä maallikkovallan kannattajat tulkitsevat äärimmäisenä loukkauksena "kemalismin arvoille", joihin kuuluu julkisissa tehtävissä työskentelevien naisten huivinkäyttökielto.
Presidentillä valtaa
virkanimityksissä
Turkin presidentinvirka, joka on lähinnä kunniavirka, on AKP:n vaalivoittojen jälkeen maallikkovallan kannattajien viimeinen linnake, armeijan lisäksi.
Nykyinen presidentti on estänyt satojen ääri-islamilaisiksi oletettujen nimitykset hallintoon, tuomareiksi ja yliopistoihin. Hän on myös pysäyttänyt useita parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymiä lakeja ? joita hallitus puolestaan ei aina ole palauttanut parlamentin käsittelyyn, vaikka se olisi tällä tavoin voinut kiertää presidentin veto-oikeuden.
Todellisen vallan arvioidaan kuitenkin olevan Turkin asevoimien käsissä. Vuoden 1960 jälkeen armeija on kaatanut neljä monipuoluevaaleilla valittua hallitusta.
Viime kerrasta on tosin jo kymmenen vuotta ja enemmistö upseereista - eliittiä, joka haluaa säilyttää kansansuosionsa - lienee sittemmin menettänyt ruokahalunsa vallankaappauksiin.
Poliittisia murhia
peitellään
Mutta armeija on myös läpinäkymätön. Se käy koko ajan "terrorismin vastaista sotaa" Kaakkois-Turkin kurdialueilla, ja aika ajoin sitä syytetään poliittisiin murhiin syyllistyneiden verkostojen suojelemisesta.
Niinpä pääministeri Erdogan ei ole kyennyt lupaustensa mukaisesti tuomaan valaistusta armenialaistoimittaja Hrant Dinkin helmikuiseen murhaan. Tuo rikos paljasti erityisesti armeijan sisällä näkyvän nationalismin nousun Turkissa, jonka Eurooppa on torjunut.
Tarkkailijat arvioivat, että armeijan komentajan torstaina antamat jyrkkäsävyiset lausunnot, joissa hän arvioi, että "armeijan on ryhdyttävä operaatioon Pohjois-Irakissa" Turkin kurdikapinallisia vastaan, oli tähdätty yhtä lailla rauhoittelemaan nationalistisia upseereita kuin painostamaan Erdogania.
Epäsuorasti kenraali vaati Erdogania hyväksymään sotilasoperaation, jonka Turkille tuoma hyöty on erittäin epävarma, tai nimittämään presidentinvaaleihin kompromissiehdokkaan, kuten tuhannet mielenosoittajat aikovat vaatia lauantaina Ankarassa.