Terroristijohtaja Abu Musad al-Zargawi on kuolleena, presidentti George W. Bush juuri käynyt Bagdadissa ja asiat näyttävät Yhdysvaltain ja terrorismin vastaisen sodan kannalta menevän vihdoin parempaan suuntaan.
Vai menevätköhän sittenkään?
Amerikkalaiset saivat yhden terroristijohtajan hengiltä, islamilaiset taistelijat ovat saamassa kokonaisen uuden valtion valtaansa.
Somaliasta on juuri tullut uusin valtio, jonka tiukan islamilainen vallankumous on jyrännyt. Yhdysvaltain tukemat paikalliset "sotaherrat" saivat takkiinsa Mogadishun taisteluissa, ja parhaillaan heidän joukkioistaan tehdään selvää muualla maassa.
Kannattaa katsoa, mistä on kyse: Somalia on iso valtio, jossa ei ole vuosikausiin ollut minkäänlaista lakia ja järjestystä. Nyt sellainen alkaa vähitellen olla, islamilaisten taistelijoiden tuoma laki jä järjestys. Heidän tavoitteistaan ei vielä paljon tiedetä, mutta Afganistania vallinnut Taleban-liike tulee helposti mieleen. Terrorismia ja radikaalia islamia ei kannata suoraan linkittää toisiinsa, mutta yhtä kaikki: on vaikea nähdä, miten sellainen liike olisi tappiolla, joka juuri on valtaamassa kokonaisen valtion -- sen valtaväestön suosiollisella tuella. Mikään muu mahti kun ei pysty lopettamaan Somaliassa nähtyä loputonta väkivaltaa ja tuomaan edes jotain järjestystä.
Al-Qaida -yhteyksien löytyminen Somaliasta ei olisi mikään yllätys, mutta mitä tehdä? Vallatako maa, ja millä joukoilla? Vai pommittaa vain?
Afganistanista puheenollen, demokratian edistäminen on sielläkin viime ajat edennyt vähän nihkeästi. Talebanit ovat ryhmittyneet uudelleen, saaneet lisää itseluottamusta ja pommi-iskut ovat koko ajan yleistymään päin.
Entä al-Zargawi sitten? Hänen kuolemansa oli voitto, mutta kannattaa ensin vähän aikaa katsoa, kenelle se varsinaisesti voitto oli.
Al-Zargawi oli nimittäin paitsi terroristi, myös käsittämättömän raaka sellainen. Niin raaka, että sen väitetään jo olleen terrorismin tukijoillekin ongelma.
On olemassa uskottavan tuntuinen tulkinta, jonka mukaan hän sai Irakin vastarintaliikkeessä ja al-Qaidassa aikaan enemmän repeilyjä kuin yhtenäisyyttä: kyseessä oli eräänlainen yhden miehen raivohullu sota todellisen suunnittelun sijaan. Lisäksi hän oli tunnettu mies, jonka kiinni jääminen jossain vaiheessa oli jokseenkin varmaa.
Nyt Irakin verkoston johdossa on mies, josta ei tunneta yhtään valokuvaa ja jonka nimestä Abu Hamza al-Muhajir ei ennen mitään tiedetty. Jos eräisiin asiantuntija-artikkeleihin on uskominen, kyseessä on eräänlainen huippuvakooja, jonka vastuulla on poliittinen strategia, ja aseellinen toiminta on muiden veteraanien vastuulla.
Jos näissä tulkinnoissa on mitään perää, al-Zargawin poistumisen myötä Irakin vastarinta on ainakin al-Qaidan osalta jatkossa jäntevämmin suunniteltua, siis mahdollisesti tehokkaammin toimivaa kuin silmitöntä tappamista joka suunnalla.
Mikä olikaan se tarujen käärme, jolle kasvoi monta päätä tilalle, kun yhden pään katkaisi?
Tänään jaetaan toinen miljoonan euron Millennium-palkinto. Valinnan on paras olla uskottava: muuten tämä Suomen teknologiapalkinto ei näytä juuri muulta kuin naapurin Nobelien matkimiselta.