Radikalisoitumisen ja poliittisen väkivallan tutkimukseen erikoistuneen ajatushautomo ICSR:n tänään julkaistusta raportista käy ilmi, että äärijärjestö Isisistä loikataan pois yleensä neljästä pääsyystä.
Ajatushautomo ICSR toimii Lontoossa sijaitsevassa King’s Collegessa.
Hautomon raportin mukaan edelleen pieni, mutta samalla kasvava joukko jättää äärijärjestön petyttyään sen toimintaan. Raportti perustuu 58 haastattelulle, jotka ovat antaneet Isisin jättäneet henkilöt.
– (Isisin jättävät) ovat uusi ja kasvava ilmiö. 58 tapauksesta lähes kaksi kolmasosaa oli tapahtunut tänä vuonna. Kolmannes oli lähtenyt pelkästään kesäkuukausien aikana, raportissa kerrotaan.
Ajatushautomon tutkijat löysivät tarinoista neljä päälinjaa, jotka nousivat vahvasti esiin.
Useimmiten esiintynyt syy lähtöön on pettymys siihen, että Isis taistelee laajasti myös muita sunnimuslimeita – myös sunnikapinallisia - vastaan. Tämä on raportin mukaan tullut yllätyksenä osalle äärijärjestön riveihin lähteneistä.
Toiseksi suurimmaksi syyksi raportti nostaa esiin äärijärjestön raakuuden ja sen, että se on ollut monelle lähteneelle liikaa. Moni 58:sta piti moitittavana sitä, että järjestö tappaa siviileitä. Raportissa kuitenkin huomautetaan, että iso osa piti moitittavana juuri sunnisiviileiden tappamista eikä universaalia väkivaltaa katsottu niin ongelmallisena.
Kolmanneksi tarinoista nousi esiin korruptio.
– Syyrian puolelta lähteneet kritisoivat sitä, että ulkomailta tulleet saivat etuoikeuksia, jotka eivät kertojien mielestä olleet perusteltuja. Vaikka moni kertoi olleensa varautunut vaikeuksiin, he kokivat erittäin vaikealta kestää epätasa-arvoa ja rasismia, professori Peter R. Neumann kirjoittaa CNN:llä raportista kertoessaan.
Hänen mukaansa eräs Intiasta Isisin riveihin mennyt henkilö oli joutunut siivoamaan vessoja ihonvärinsä takia.
Neljänneksi esiin nousi Neumannin mukaan se, että ihmiset olivat kyllästyneet raakuuteen ja siihen, että he joutuivat pettymään. Esimerkiksi heille luvattuja luksustuotteita, kuten autoja, ei koskaan ilmestynyt. Toiset taas pettyivät siihen, että taistelut eivät vastanneet heidän odotuksiaan.
– Näkemykseni mukaan hallitusten ja yhteiskuntien pitäisi tunnistaa näiden lähtijöiden merkitys ja tehdä helpommaksi se, että he voivat puhua kokemuksistaan. Aina kun mahdollista, hallitusten pitäisi turvata heidän olonsa, Neumann kirjoittaa tekstinsä lopuksi.
Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.