Monet isät kokevat, ettei heiltä juuri vointia kysellä. Isillä on kokemuksia seinäruusuksi jäämisestä etenkin neuvolassa. Isien tilannetta kartoitti internetkyselyllä Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Kyselyyn vastasi lähes tuhat isää. Aktiivisia olivat korkeasti koulutetut, joita oli vastaajista yli puolet. Työttömiä oli alle kaksi prosenttia.
Useampi kuin joka toinen isä kertoi, ettei heidän vointiaan ole koskaan kysytty neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Erityisen usein vastaajat kokivat, että heidät oli sivuutettu neuvoloissa. Myös joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä isien syrjimisestä neuvoloissa.
Eräs vastaajista kirjoitti: Yleensä olen joutunut istumaan eri puolella pöytää kuin terkkari ja äiti, ultrassa jopa kaapin takana. Siinä ei oikein pääse tasapuoliseen vuorovaikutukseen.
Puheet kauniita, käytäntö nuivaa, muotoili toinen. Asia ilmaistiin myös näin: Minua kohdeltiin kuin ilmaa. Eräs isä kertoi, että ensikäynnillä kerrottiin, että äidillä tulee olemaan rankkaa. Sen jälkeen hänet oli vain sivuutettu.
"Yllättävintä oli se, että isiltä kysytään niin vähän, miten he jaksavat ja mitä heille kuuluu. Ja kun kysytään, he vastaavat kyllä todella laveasti", arvioi kyselyn tuloksia MLL:n lapsi ja perhetoiminnan päällikkö Anne Viinikka.
Osalla isistä oli myös hyvin myönteisiä kokemuksia neuvoloista. Jotkut taas katsoivat, että he ovat saaneet huomiota liiankin kanssa.
Puhua halutaan mutta tukea ei tarvita
Viinikan mukaan ei ole vielä selvillä, mistä päin Suomea huonot neuvolakokemukset tulevat. Hän arvioi, että kulttuurin muutos laajemmalla rintamalla saattaa vaatia kokonaan uuden neuvolatyöntekijöiden sukupolven.
Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista isistä koki voivansa hyvin. Viinikan mukaan vastauksista tuli ilmi se, kuinka hyvältä tuntuu, kun vointia kysytään.
Myös vanhemmuudesta puhuminen koetaan tärkeäksi. Mieluisin keskustelukumppani on oma kumppani. Valtaosa vastanneista kuitenkin katsoi, etteivät he tarvitse tukea vanhemmuuteen juuri koskaan. Viinikan mukaan tämän voisi tulkita äijäilyksi.