"Iskä tulisi ulos pelaamaan, jos se vain ehtisi", kommentoi Koskelan koulun neljäsluokkalainen Jaakko Räkköläinen isänsä työpainotteisia päiviä. Myös luokkakaverin Tuure Orellin isi on liian usein ja aivan liian myöhään töissä, eikä yhteistä aikaa Tuuren mielestä ole tarpeeksi. Jaakon ja Tuuren ikätovereiden isät ovat uraohjuksia ja luuhaavat usein anteeksiantamattoman myöhään töissä ja kokouksissa.
Lyhyen miettimistauon jälkeen Koskelan koulun neljäsluokkalaiset pojat kertovat, mitä isien kanssa tulee puuhattua. Isien kanssa touhutaan jos ei nyt päivittäin niin aika usein kaikenlaista kivaa: pelataan pleikkarilla, luistellaan, kalastetaan, löhötään ja käydään yhdessä metsässä. Siskot ja äidit jätetään mieluummin kotiin, kun kerran miesten kesken hommataan.
Tuure Orell tykkää käydä isän kanssa metsässä. "Käymme isin kanssa joskus rengastamassa metsähömötiaisen poikasia; isä rengastaa ja minä katson", Tuure kertoo yhteisestä ajasta isänsä kanssa.
Joonatan Rajala ottaa isän kanssa rennosti. "Pelataan tietysti yhdessä pleikkaria ja löhötään sohvalla ja katsotaan telkkaria."
Tosi jätkä ei ratsasta
Huutoäänestyksen jälkeen poikaporukka päättää, että tyttöjen leikit ovat tyhmiä. Kuitenkin tyttöjen kanssa voi joskus leikkiä; vähän tietysti riippuu siitä, mitä leikitään. Piilokuurosta pimeässä metsässä osoittautuu mahtavaksi yhteiseksi leikiksi.
Tuure Orell leikkii mielellään myös tyttöjen leikkejä, koska kaksoissisko on melkein paras kaveri. Tuuren mielestä barbileikit vielä menettelevät, mutta ratsastaminen on tyttöjen touhua ja aivan tylsää.
Julius Kärki ei tule yhtä hyvin juttuun isosiskonsa kanssa. "Tapellaan aina ja sitten se juoksee perässä."
Juttutuokion jälkeen selväksi käy sekin, että kukaan tyttö ei voi olla nörtti, eikä ne osaa pelata pleikkarilla.
Kun perheen isällä on kiire, äidiltä löytyy Koskelan neljäsluokkalaisille pojille aikaa.
Jere Eeli tykkää käydä äidin kanssa viikonloppuisin kaupungilla. "Shoppailemme ja käymme ravintolassa syömässä."
Antti Järvitalo ja Aleksi Piirainen kehua retostelevat leipomistaidoillaan. Syntyy vaikka pipareita, kun sille päälle satutaan. "Kun äidillä on aikaa, leivomme yhdessä", pojat kertovat kilpaa.
Miehen malli hukassa
Setlementtinuorten liiton valtakunnallinen Meikäpoika-projekti saatiin tiistaina päätökseen. Kolmen toimintavuotensa aikana projekti on keskittynyt poikien hyvinvointiin ja pyrkinyt herättämään keskustelua pojan asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa pojille tarjottu malli on yhä hyvin kapea.
Myös poikaryhmien perustaminen ja käytännön poikatyö ovat olleet mukana. Muun muassa Oulussa projektin yhteydessä aloitettiin isä-poika -toiminta.
Setlementtinuorten liiton projektisihteeri Harri Sarjanojan kokoama anti osoittaa, että monen pojan itsetunto on heikko ja pojat oireilevat tyttöjä rajummin ja näkyvämmin.
"Yhtenä tekijänä tähän on se, että monen pojan lähipiiristä puuttuu mies, jolta voisi ottaa mallia mieheksi kasvamisessa. Yhteiskunnassamme pojat ovat koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissään lähinnä tekemisissä naisten kanssa", Sarjanoja selvittää.
Projektin päätösseminaarissa puhunut yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Kujala patistaa isiä muuttamaan elämäntapaansa työ- ja harrastuskeskeisyydestä perhekeskeisyyteen. Kujalan mielestä isien käytöstä säätelee paljolti aiempien sukupolvien traumaattiset sotakokemukset. Sota raaisti miehiä, ja sukupolvelta toiselle isien kautta siirtyneet tunne-elämän puutteet heijastuvat monen miehen ihmissuhteisiin.
Psykologi Jan-Henry Stenbergin tulevaisuuden pojalla vuonna 2010 on yhä enemmän materiaa, henkisiä ja fyysisiä mahdollisuuksia, mutta pojan hymy on tiessään. "Samalla on yhä enemmän poikia, jotka ovat vaarassa jäädä yhä vähemmälle."