Räpin eli puhelaulun suomalaisina uranuurtajina voidaan tavallaan pitää persoonallista Raptoria ja sen edeltäjää Ne Pääkköset -yhtyettä. Peto kysyi kuudelta suomiräppäriltä, mitä mieltä he ovat 1990-luvun staroista, huumoriräpistä ja niiden edustamasta suomiräpistä yleensä.
Ei niiltä voinut välttyä
2000-luvulla valtamedian tietoisuuteen ponnistanut Fintelligens on yksi suomirapin kiistattomista pioneereista. MC:t Kimmo "Elastinen" Laiho ja Henrik "Iso H" Rosenberg aloittivat suomenkielisen puhelaulun varsinaisen uuden buumin tekemällä musaa amerikantyyliin ja vakavasti hiphop-kulttuuriin paneutuen.
Tämä hämmensi monia lähinnä Raptori-tyyliseen huumoriräppiin tottuneita kansalaisia, ja juttua pidettiin luonnollisesti vitsinä, ohimenevänä muoti-ilmiönä tai vähintäänkin teinien pelleilynä.
Toinen Fintelligensin isistä, Elastinen, syntyi 1980-luvun alussa Helsingissä eikä näin ollen ole luonnollisesti voinut välttyä kuulemasta Raptoria tai Pääkkösiä.
"Kyllähän sitä kaverit soitti, mutta en itse oikeastaan koskaan liittänyt sitä hiphoppiin. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät sitä tehneet Jufo ja kumppanit itsekään. Se oli vain jotain suomipoppia muiden joukossa. Itselläni ei ole musiikin osalta oikeastaan koskaan edes ollut idoleita Suomesta, vaan kaikki innostus on lähtöisin Jenkeistä."
Fintelligens osui oikeaan saumaan ja innosti nuorison.
"Aika taisi olla meille juuri kypsä, musa oli aika raakaa emmekä olleet itsekään minkään levy-yhtiön suunniteltu tuotos. Teimme rehellistä musaa nuorilta nuorille, ja ymmärrän kyllä, ettei meitä varmaan kaikki ymmärtäneet", Elastinen katsoo taaksepäin.
"Mikään menneisyydessä tekemäni ei noilta osin kuitenkaan kaduta tai hävetä. Olen ylpeä, että voin edelleen seistä täysin kaiken tekemäni takana. Genre tuli ja jäi, näin se vain on", yli kymmenen albumia yksin tai muiden kanssa julkaissut Elastinen uskoo.
Ennen kuraa, nyt campia
Hannibal Stark on rovaniemeläislähtöinen artisti, joka vaikutti vuodesta 1995 lähtien lukuisissa yhtyeissä ennen soolouralle siirtymistään. Näistä tunnetuimmat olivat Tulenkantajat ja Hannibal & Soppa ja Pahat viinit.
Mies myöntää naureskellen diggailleensa penskana Pääkkösiä, etenkin klassista Eläinrääkkäystä-biisiä.
"Se oli yhden kesän ajan kuumaa kamaa. Raptori oli taas itselle jo niin poppia, että ilmiö lähinnä kuvotti."
Hannibalin mukaan Raptori kuulosti siltä, että suomirokkarit olivat kuunnelleet kaljapäissään Beastie Boysia ja päättäneet sitten ottaa oppia ja tehdä vähän puhelaulua.
"Miltä se sitten kuulosti -- no Raptorilta. Täyttä kuraa se oli silloin, nykyäänhän se on campia", hän kuittaa.
Ylipäätään kysymys sellaisesta alalajista kuin huumoriräppi pistää rolloräppärin miettimään.
"Jännä termi tuo huumoriräppi, kun siinä harvoin on oikeasti mitään, mikä edes hieman naurattaisi. Ihmisiä on helppo viihdyttää laukomalla alapäävitsejä ja taiteilemalla vaikkapa rasismin kanssa. Mielestäni tällä hetkellä oikeat suomiräpin humoristit löytyvät sellaisista kavereista kuin Ilkka Kalevi Tillanen, Petos, Stepa tai Dxxxa. Heillä komiikka on sentään hieman haastavampaa."
Ei kiinnosta edes puhua
Viime aikoina todella suosittu ja melkoisena verbaalinerona pidetty helsinkiläinen Asa ei ole edes halukas puhumaan aiheesta.
"Valitettavasti minulla ei ole mitään mielikuvia Pääkkösistä, ja Raptoristakin vain muutama hassu. Eli ei ole oikein mitään sanottavaa heistä", hän kuittaa kohteliaasti.
Samoilla linjoilla liikkuu Sodankylän oma poika Stepa.
"En ole oikein noihin koskaan tutustunut. Tai muistan kyllä jonkun Raptorin biisin tuosta 2000-luvun taitteesta, mutta en jaksa muistella sitä sen kummemmin", nuorempaa polvea edustava Lapin poika naurahtaa.
Lähiaikoina toisen levynsä julkaiseva nuorukainen tunnetaan myös itse nokkelasta huulenheitostaan, miten hän siis näkee huumoriräpin olemuksen?
"No, jos vitsi on se biisin idea, niin biisi on kyllä aika vitsiä silloin. Mielestäni hauskuuden ei tarvitse olla se juttu biisissä, vaan enemmänkin pitäisi olla kysymys siitä, miten niitä läppiä käyttää ja onko niissä perää", mies pohtii.
Kuolkoon koko termi
Jyrkintä tekstiä laukoo Oulun oma poika Julma-Henri, jonka mielestä todellista suomiräppiä ei edes ole, vaan kaikki on puhdasta jenkkiapinointia.
"Tunnetuimmat suomiräppärit suomentavat musiikkitelevisiosta näkemäänsä jenkkivastineidensa aivottomuutta levyttäen tuota sontaa, jota sitten soitetaan kaikenmaailman discojuottoloissa. En usko, että suomiräppärit kykenevät itsenäiseen ajatteluun saati luomaan mitään uutta", Julma-Henri suomii.
"Pidän heitä ihan aidosti kehitysvammaisina, kaikki on saman toistoa. En edes näe itseäni suomiräppärinä, ja minulle koko sana on halventava", kolmannen levynsä julkaiseva vihainen räppäri arvostelee kiivaasti.
Vaikuttaja
Pedon kouriin joutuneista suomiräpin tekijöistä löytyy sentään yksi artisti, jolta riittää sympatiaa ainakin Raptorille. Stig Dogg -nimellä esiintyvän helsinkiläisen Pasi Siitosen biisit tunnetaan lähinnä juhlimiseen ja vastakkaiseen sukupuoleen liittyvistä teemoistaan. Useissa eri yhtyeissä soittanut monipuolinen muusikko on myös toiminut studioinsinöörinä ja tuottajana.
"Olen aina halunnut tehdä vakavasti otettavaa taidetta, mutta pelleilyksihän se aina loppupeleissä menee. Oikeasti Raptori on ensimmäinen ja viimeinen suomiräpbändi, jota olen kuunnellut, eli onhan se vaikuttajani. Pääkkösethän oli vaan yhden hitin ihme ja täysi vitsi", Stigi kuittaa.
Mies ei selkeästi ota itseään ja tekemisiään ainakaan liian vakavasti.
"Räppihän on laulutaidottomien yritys tehdä musiikkia. Rytmistä puhetta rytmisen musiikin päällä. Ja huumoriräppi taas on sekä laulu- että kirjoitustaidottomien yritys tehdä musiikkia. Tyhmiä vitsejä rytmisen musiikin päällä", hän kiteyttää pokkana.
Lyhyt tutkimus siis osoittaa ainakin sen, että suomiräppi jakaa mielipiteet itse tekijöidenkin keskuudessa. Musiikkityylin tilanne täytyy kuitenkin olla tänä päivänä mitä mainioin, kun artistien jutustelua kuuntelee. Sen tärkeimmän eli sanan säilällä viuhtomisen taito kun tuntuu olevan puhelaulajien hallussa.
Raptori tekee paluun tänä vuonna, kuten on uhonnut tekevänsä aina kymmenen vuoden välein. Stepa keikalla Nuclear Nightclubissa 11.3.