Routa viipyy vielä Tyrnävän pelloilla, mutta kyllä se niiltä taas lähtee. Vilja kylvetään, potut istutetaan ja karja pääsee laitumille. Sitä, millainen tili sadosta tänä vuonna tehdään, on sitten herrassaan.
Kotimaista ruokaa on kuitenkin luvassa pöytään ensi vuonnakin, MTK:n uusi nokkamies Juha Marttila sanoo. Hän tunnusteli maauskon lujuutta tilakierroksella Oulun seudulla.
Emäntä Tuija Heikkinen tulee vieraita vastaan pihalle. Ei ainakaan ääneen saarnamiehiksi epäile, mutta tarkkaan katselee. No, nyt tulee hymy.
"Piti vähän miettiä, että mistä tuo mies on tuttu. Sitten muistin. Onhan sinun naamasi aika lailla esillä ollut viime viikkoina", Heikkinen naurelee Juha Marttilaa kätellessään.
Pian juttelu kääntyy Marttilalle tutuksi tulleeksi ihmettelyksi. Miksi simolaisen ison tilan isäntä ja 44-vuotias tohtorismies ehdoin tahdoin asettui etelän ja pohjoisen talonpoikien välille riepoteltavaksi?
"Onko tämä nyt sen tuulisempi paikka kuin minkä tahansa keskusjärjestön tai vaikka puolueen puheenjohtajan posti? MTK:n tilanteessa ei ole mitään suurta dramatiikkaa. Näkemyseroja on, mutta samalla tavalla tunnen olevani kotikentällä Etelä-Suomen tiloilla vieraillessani kuin täälläkin."
Marttila ei hypännyt MTK:n ruoriin suoraan navetasta eikä tutkijan työstä. Järjestön kakkosmiehen tehtävät ovat olleet hänen hoidossaan jo vuosia.
"Lapset kyselivät, että pääsemmekö me nyt Helsinkiin asumaan. Sanoin, että ette pääse. Simossa asun ja olen aina, kun ehdin. Jospa sen verran palkkaa maksaisivat, että saisin karjamestarin tilalle palkatuksi."
Tuija Heikkinen kertoo tulleensa kempeleläisen maitotilan emännäksi etelästä, toisenlaisista töistä. Heikkisen tilalla tuotetaan emännän ansiosta nyt paitsi maitoa, myös tietoa ja valistusta.
"Ei ole mikään vitsi, että lapset eivät enää tiedä, mistä ruoka tulee. Kun harvalla on enää suvun kautta siteitä maatalouteen, koko asiaa ei ajatella. Ruoka tulee kaupasta ja sillä selvä."
Heikkisen tilalle koululaisryhmät ovat tervetulleita, ja niitä käy paikalla paljon. Nenän nyrpistely lannan tuoksulta unohtuu lapselta pian, kun vasikka tarjoaa korvallistaan rapsuteltavaksi.
"Juhalla on hyvät mahdollisuudet onnistua, kun hän katselee maataloutta myös omasta navetastaan, ei vain MTK:n toimistosta", Heikkinen arvelee.
Juha Marttila on ensimmäinen Salpausselän pohjoispuolella asuva MTK:n puheenjohtaja. Kannatusta tuli etenkin pohjoisesta ja keskisestä Suomesta.
"Esa Härmäläkin valittiin pohjoisen äänillä ja hänhän sai sitten täältä kovasti kritiikkiä. Saa nähdä, onko minulla edessä sama kohtalo", Marttila myhäilee.
Uuden ykkösisännän on sanottu lupailleen MTK:n johtoon äijämeininkiä. Saa sitä sinnekin tulla, mutta Marttila täsmentää kaipaavansa moista meininkiä kaikilta unionin kanssa asioivilta päättäjiltä ja virkamiehiltä
"1990-luvun EU-neuvotteluissa ajateltiin, että EU saa luvan sopeutua Suomen jäsenyyteen. Nyt ollaan lipsuttu aivan liian kiltille ja aralle linjalle."
Heikkisen tilan Urpo-isäntäkin antaa Marttilalle tukensa. "Olet sellainen kaveri, jolta löytyy rakentavia ehdotuksia. Niitä tarvitaan juuri nyt."
Aamupäivällä, ennen tilakierrosta Marttila oli mukana geenimuuntelua käsittelevässä seminaarissa Oulussa. Asiassa riittää hänen mielestään kosolti pohdittavaa, eivätkä yli lyövät puheenvuorot ainakaan paranna tilannetta.
"En pidä siitä, että tiedettä ja politiikkaa yhdistetään noin näkyvästi. Liikaa yksinkertaistetaan, jos väitetään, ettei geenimuuntelussa ole mitään hyvää. Mutta vaikea on kansanedustajien päättää geenimuuntelun kansallisista pelisäännöistä, kun asiantuntijat esittävät erittäin vakuuttavia ja täysin toisistaan poikkeavia näkemyksiä."
Tyrnävän aavoilla tuulee. Marttila ihastelee horisonttiin ulottuvia peltoaukeita ja vöyreiden talojen liepeillä kohoavia suurten perunalaatikoiden torneja. Siemenperunoiden tuotantoon erikoistunut Tapani Matinolli viittoo vieraiden auton hallin varjoon ja esittelee hetimiten laatikossa pötköttävän Victorian.
"Tämä on hyvä ja kiinteä peruna. Ei tällaisista lajikkeista tiedetty mitään, kun aloittelin isännyyttä 18 vuotta sitten. Nyt tulee uusia lajikkeita koko ajan, käyttäjien tarpeiden mukaan."
Matinolli on perunamies henkeen ja vereen, mutta hän sanoo, että kaikkia tuottajia tarvitaan Suomessa.
"EU yrittää panna alueet ja tuotansuunnat tappelemaan keskenään. Sitä vastaan on toimittava suunnitelmallisesti."
Juha Marttilan mielestä Euroopan viljelijöillä on paljon yhteistä. On samanlaisia käsityksiä isoista asioista ja yhteinen huoli alkutuotannon vaikutusmahdollisuuksien heikkenemisestä. Euroopan maatalouspolitiikassa yhteistä kantaa ei sitten löydetäkään oikein missään asiassa.
"Suomalainen kuluttaja sanoo haluavansa suomalaista ruokaa ja kiroaa samalla maataloustukia. Ilman tukia emme vain pärjää näissä olosuhteissa, eikä pärjää koko Euroopan unionikaan maailman ruokamarkkinoilla."
Matinolli lisää, että vaikka Tyrnävälläkin kuinka ollaan entisen merenpohjan muhevilla kasvumailla ja suotuisassa pienilmastossa, on paikallinen sato parhaimmillaankin ja sanan mukaisesti pikkupottuja eteläisemmän Euroopan peltojen antiin verrattaessa.
"Perunan kulutus lisääntyy, mutta kilpailu on kovaa. Perunan keittäminen vie monen kuluttajan mielestä liian kauan aikaa eikä niitä haluta kuoria. Tarvitaan uusia puolivalmisteita, muuten ei makaronille pärjätä."
Osataan Tyrnävällä toki perunaa jalostaa, ihan viinaksi asti.
"Vaikeuksien kautta on tuossa viinan tuotannossa edetty, mutta nyt näyttää paremmalta. Erikoistuotantoon kannattaa satsata eikä yrittää leikkiä suuruudella. Emme me siinä kuitenkaan pärjää", Matinolli opastaa.
Jos saa suomalainen tuottaja kantaa huolta äänensä kantavuudesta, niin tekemistä on koko järjestölläkin. Marttila sanoo, että nykyään tuntuu hullulta ajatella aikoja, jolloin käytännössä sovittiin valtion kanssa viljelijän palkasta.
"Eikä ole sanomista meillä enää puun hintaankaan. Mutta kyllä MTK:lla on edelleen hyvin tärkeä rooli asioiden valmistelijana ja myös toimeenpanovaiheessa."
Muhoksen suuntaan siirryttäessä alkaa peltojen välissä näkyä ihan oikeaa metsää.
Puulle on Juha Marttilan mielestä aina maailmassa käyttöä, vaikka paperin tuotantoa viedäänkin vauhdilla lähemmäs suuria markkinoita.
"Toinen asia on sitten, paljonko puunjalostus tarjoaa jatkossa työtä suomalaisille. Bioenergia on iso ja mielenkiintoinen haaste maaseudulle. Kun sähkön hinta nousee pitkällä tähtäimellä, puu energianlähteenä tulee yhä kannattavammaksi."
"Mutta muutakin käyttöä puulle pitää löytää. Miksi esimerkiksi olemme yhä puurakentamisen kehitysmaa", Marttila kummastelee.
Maire Leinosen lihanautatila on nykymittareiden mukaan pieni.
"Tulimme tähän vuonna 1986, ja silloin olivat mielessä isot kuviot. Ajat muuttuivat. Nyt meiltä lähtee teuraaksi noin 30 sonnia vuodessa, ja isäntä käy töissä muualla. Käytettyjä koneita ostamme ja pidämme kulut muutenkin kurissa. Kun katsoo eläkelaskelmaa, niin kyllä tässä täytyy 68 ikävuoteen saakka jatkaa", Leinonen naurahtaa.
Naudanlihan tuotannossa Suomi ei ole ollut omavarainen kymmeneen vuoteen. Nyt vaje on 20 prosenttia. Nykyvauhdilla kotieläintilojen määrästä putoaa seuraavan vuoden aikana puolet pois.
"Kotimaisuuden haluaminen ei riitä, pitää olla valmiutta myös maksaa vähän enemmän. Meiltä lähtevät sonnit eivät ole varsinaista liharotua, ja niistä saamme huonoimmillaan alle kaksi euroa kilolta", Leinonen tilittää.
Juha Marttila lisää, että fileen hinta ei ratkaise tuottajan kannalta mitään. Sitä on koko ruhosta kuitenkin vain jokunen kilo. 40 prosenttia naudasta päätyy jauhelihana ihmisten arkiruoaksi.
"Jos kuluttaja maksaisi jauheliharasiastaan euron lisää ja se euro päätyisi tuottajalle, alan ongelmat ratkeaisivat kerralla", MTK:n etumies tähdentää.
Maailman mittakaavassa Marttilan mieltä askarruttaa eniten viljan hinta. Epänormaalin taloustilanteen takia hinnat eivät nyt reagoi kuten niiden pitäisi.
"Viljasta alkaa olla pulaa, mutta sen hinta laskee yhä. Edessä voi olla pulan pahentuessa isoja ongelmia."
Tilavierailuilla juttu kääntyy helposti yrityksen jatkuvuuteen. Nuoria ei haluta painostaa ja hyvä jos uskalletaan edes kannustaa alalle.
"Poika voi ehkä joskus jatkaa tässä, mutta hyvä on, jos katselee muutakin", miettii Urpo Heikkinen maitotilansa tulevaisuudesta.
"Ainoa vaihtoehto tilan jatkumiselle ei ole enää sen siirtyminen isältä pojalle. Nyt ammattitaitoa voidaan hioa koulutuksen jälkeen palkollisena ja ostaa sitten oma tila", Marttila muistuttaa.
Alan koulutusta on Marttilan mielestä monipuolistettava. Nyt tarvitaan laajaa moniosaamista, liikkeenjohtamisen taitoa ja koulutusta läpi työuran.
"Maatalousyrittäjät tarvitsevat samoja eväitä työssä jaksamiseen kuin palkansaajat. Opintovapaisiin pitää olla mahdollisuus ja työterveyshuollosta on huolehdittava."
Tilakierros alkaa olla lopuillaan. Juha Marttila arvelee, että Simoon päästyään hän tekee vielä tarkastuskierroksen omassa navetassaan.
"Ovathan marketit vielä auki", Marttila huolehtii. Kotona odottaa perhe ja lyhyehkö, mutta yhteinen viikonloppu. Maanantaina kello herättää Helsinkiin lähtijän neljältä.