Kun kokoomuksen kansanedustaja, porilainen oikeusneuvosmies Matti Pelttari oli valittu Rovaniemen johtoon parikymmentä vuotta sitten, kysyttiin iltapäivälehden kysymyspalstalla kuka on Rovaniemen kaupunginjohtaja. Viime viikolla Pelttari löysi samasta lehdestä saman kysymyksen. Siinä oli symboliikkaa: kierros on täynnä.
Rovaniemen isäntä jää maaliskuun alusta työkyvyttömyyseläkkeelle haikein mielin. Lakisääteiseen lähtöön olisi ollut lähes neljä vuotta. "Jonkinlaista surutyötä tässä on tarvittu. Mutta jos terveen oloisia vuorineuvoksia siirretään Helsingissä joukottain eläkkeelle minun iässäni, ei kait haikailuun ole syytä", hän arvelee.
Kaupungin kehityksessä on vuosien saatossa ollut hyviä ja huonoja kausia, eikä maailma ole koskaan valmis. Yksi työ tuntuu silti jäävän kesken. Kaupungintalon vieressä kadun toisella puolella on yhä maalaiskunnan kunnanvirasto, ja kaksi hallintoa sylikkäin on Pelttarin mielestä voimien haaskausta.
Maalaiskunnan nokkamiehet evästivät aikanaan uutta kaupunginjohtajaa, että kuntaliitoksesta ei sovi sitten alituiseen puhua. "Mutta en ole malttanut", Pelttari tunnustaa. "Näin totaalinen vastarinta on kyllä ollut yllätys. Onnistuihan yhdentyminen Porissakin, vaikka satakuntalaiset ovat melkoisen itsepäistä väkeä. Minusta kannattaisikin kysellä muiden kokemuksia: luulenpa, ettei tässä maassa pettyneitä liitoskuntia ole."
Liitoshalut Rovaseudun naapurusten kesken ovat eri aikoina vaihdelleet, mutta yksiin ne eivät ole sattuneet. Nyt ollaan taas lähtötilanteessa. "Samat pelot jylläävät kuin vuonna 1929, kun kirkonkylä ja maalaiskunta erotettiin. Kylillä pelättiin, että kirkolla tuhlataan kaikki rahat, eikä heille jää mitään", Pelttari arvioi.
Yhteistyön byrokratia hautaa perusasiat
Rovaniemen kunnilla on jo paljon yhteistyötä. Sen kehittely on välttämätöntä, mutta ajan oloon työläämpää kuin kuntien yhdistäminen.
"Ihmiset istuvat kokouksissa pohtimassa sitä, miten tätä yhteistyötä tehdään. Mielenkiinto kohdistuu mekanismeihin ja byrokratiaan, eikä työn kohteena oleviin asioihin. Asiakasnäkökulma unohtuu ", Pelttari sanoo.
Nyt olisi ollut otollinen aika lyödä hynttyyt yhteen. Monia johtavia viranhaltijoita on viiden vuoden kuluessa jäämässä eläkkeelle, joten hallinnon rukkaaminen onnistuisi luonnollisen poistuman kautta.
Aika on kuitenkin valumassa käsistä. Ellei liitosratkaisuja tehdä ensi vuoden lopuun mennessä, väliin tulevat kunnallisvaalit, ja seuraava luonteva etappi liitoskunnan aloitukselle on vasta vuosi 2009.
Kuntaliitos saattaa vielä toteutua käynnissä olevan nimienkeruun ja ministeriölle tehtävän aloitteen kautta, mutta se on huonompi vaihtoehto. "Ei se pakottamalla ja ulkopuolelta ohjattuna oikealla tavalla etene."
Kunnallishallintoon tarvittaisiin ryhtiä
Nykyistä kunnallishallintoa vaivaa Matti Pelttarin mielestä tehottomuus. Joukoilla ei ole johtajaa, eikä kukaan oikein uskalla tehdä päätöksiä.
Pelttarin mielestä vaaleilla valittu valtuusto riittää takamaan kaikkien näkemysten esille tulon. Siellä edustavuus on myös oikeassa paikassa, koska valtuusto on korkein päättäjä.
"Kunnanhallituksen paikoista puolet kannattaisi varata tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajille. Näin kokonaisnäkemys asioista voisi löytyä nykyistä helpommin", Pelttari arvelee.
Luottamustehtävien keskittäminen toisi kuntiin lähes päätoimisia luottamusmiehiä, tavallaan määräaikaisia kunnan työntekijöitä. Se ei Pelttarin mielestä olisi ongelma. "Niin toimitaan muuallakin maailmassa."
Pelttari uskoo, että kunnissa siirrytään tulevaisuudessa suoralla vaalilla valittaviin kunnanhallitusten puheenjohtajiin tai kunnanjohtajiin. Tämän mallin vaarana on entistä populistisempi pikkupolitikointi, vaikka kunnallishallinnon kuitenkin pitäisi olla käytäntöön katsovaa.
Puolueryhmien vääntö uuden kaupunginjohtajan valinnasta on vasta alkamassa, mutta villejä arvailuja riittää.
Hakeutuuko Kemijärven kaupunginjohtaja Timo E. Korva riitaisasta Itä-Lapista Rovaniemelle, tai kiinnostaako määräaikaista maaherraa Hannele Pokkaa eläkevirka kaupungissa? Vai istutetaanko kaupungintaloon naapurikunnan johtaja Mauri Gardin?
Matti Pelttari ei halua ottaa kantaa seuraajansa nimeen, mutta myöntää, että Gardinin tulo loisi erikoisen tilanteen. Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla Sakari Trögillä on jo virka maalaiskunnassa, ja sitten kaupunginjohtajakin asuisi siellä.
Rovaniemi tarvitsee Pelttarin mielestä energisen, aikaansaavan ja osaavan johtajan, joka pystyy luomaan suhteita niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Henkilön pitää olla ensi sijassa pätevä, ja vasta sen jälkeen sopiva.
Johtajavalinnan niputtamista kuntaliitokseen Pelttari ei pidä hyödyllisenä ajatuksena.
Etelä-Suomi ei enää houkuttele
Kun Matti Pelttaria haastateltiin johtajaehdokkaana 1983, muuan ryhmä kysyi suoraan, että mitä se etelän mies Lapissa tekee.
"Kynnys aleni selvästi, kun kerroin että isäni on Sodankylästä ja isoäitini Torniosta", hän muistelee.
Nyt Pelttarilla on sukujuurten lisäksi Lappiin myös aito kiintymys. Keskitalven sininen hämärä ja vuodenaikojen selvä kierto ovat asioita, joista hän ei halua luopua.
"Me emme lähde sittenkään, kun vaimo jää eläkkeelle. En voisi kuvitella palaavani enää Poriin", hän sanoo.
Kun luottamustehtävät on säällisesti hoidettu loppuun, Pelttari aikoo vetäytyä "aktiviiseksi lukijaksi, mutta passiiviseksi osallistujaksi". Rovaniemen Palloseuran puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta, ja sen jälkeen innokas urheilumies nähtäneen jo penkkiurheilijoiden ketjussa.
Kunnallispolitiikkaan ex-kaupunginjohtaja ei ainakaan enää aio osallistua.
"Minun kiintiöni on täynnä."
