Isännöitsijän toiminta voi herättää voimakkaita tunteita niin vuokrataloissa kuin asunto-osakeyhtiössä. Monesti asukkaat odottavat, että isännöitsijä ratkaisee samalta istumalta kaikki mahdolliset ongelmat liittyvätpä ne saunavuorolistaan tai asukkaan avioeroon.
Isännöitsijä toimii palveluammatissa, jossa työnantajana on taloyhtiö. Pahimmillaan rooli kääntyy niin, että taloyhtiö on olemassa isännöitsijää varten eikä päinvastoin.
Sana kiirii kuitenkin myös toisinpäin, sillä hankalaksi tiedettyyn yhtiöön on vaikea saada isännöitsijää.
"Hyvä isännöitsijä on yhdistelmä psykologia, juristia ja tekniikan asiantuntijaa. Tietty nöyryys on palveluammatissa eduksi", sanoo Kiinteistöliiton lakimies Juha Terho.
Isännöitsijäksi ryhtymisen kynnys on matala, sillä vähimmäisvaatimuksena ovat täysi-ikäisyys, kotipaikka Euroopan talousalueella eikä alalle aikova saa olla konkurssissa.
Isännöintialalla vallitsee nyt kaksijakoinen tilanne, sillä toimistojen välinen kilpailu on kireää, mutta toisaalta alaa vaivaa ukkoontuminen tai akkaantuminen. Isännöintiin liittyvät iltatyöt eivät nuoria houkuta.
Esimerkiksi eräs yksityispuolen isännöitsijä laski vetäneensä puolessa vuodessa 120 kokousta, joista lähes kaikki olivat iltaisin.
Palkkaaminen hallituksen tehtävä
"Juuri alalle tullut yrittäjä saattaa kysäistä tarjousta pyytävän taloyhtiön kuutiomäärän ja rakennusten iän ja antaa tarjouksen kohdetta näkemättä", Terho sanoo.
Isännöintipalkkioiden laskun ja kilpailun takia moni toimisto haalii liikaa kohteita, jolloin aikaa ei riitä asioiden kunnolliseen hoitamiseen. Yhden isännöitsijän vastuulla saattaa olla jopa 30 taloyhtiötä ja yli tuhat asukasta.
Terho heittääkin pallon taloyhtiöiden hallituksille, sillä niiden pitäisi pystyä palkkaamaan mahdollisimman pätevä isännöitsijä. Pelkkä hinnan tuijottaminen ei hänen mielestään riitä.
"Isännöitsijältä olisi hyvä kysyä tietoja koulutuksesta, kuinka kauan hän on toiminut alalla, missä kohteissa ollut isännöitsijänä. Henkilökohtainen tapaaminen on myös syytä järjestää ihan niin kuin muissakin työhönottohaastatteluissa", Terho sanoo.
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja voisi myös kysellä isännöitsijän muista kohteista kokemuksia hänen toiminnastaan.
"Jos taloyhtiössä on vaihdettu isännöitsijää kuin sukkia, tieto kiirii niinkin päin ja yhtiöön voi olla vaikea löytää isännöitsijää", Terho huomauttaa.
Isännöitsijätoimistojen yhteydessä kirjainyhdistelmä ISA tarkoittaa auktorisoitua isännöitsijää.
"Se voi myös tarkoittaa sitä, että toimiston vastaava isännöitsijä on saanut auktorisointitunnuksen, mutta taloyhtiön isännöitsijäksi tulee henkilö, jolla auktorisointia ei ole", Terho sanoo.
Isännöinnistä kysytään
Suomen Kuluttajaliiton lakimies Tero Leino vastaa lähes päivittäin isännöitsijän toimintaa käsitteleviin puheluihin.
Leino laskee vastanneensa vuodessa noin 1 400 puheluun, joista puolet liittyy tavalla tai toisella isännöintiin.
"Vuokralaisten ongelmana on, ettei isännöitsijä palauta vuokratakuita. Yleinen kysymys kuuluu, miten saan rahani pois", Leino kertoo.
Hänen mielestään vuokratakuita pidätetään liian heppoisin perustein, jos vuokralaisen kanssa syntyy erimielisyyksiä esimerkiksi asunnon siivoamisesta.
Asunto-osakeyhtiöissä isännöitsijän ja osakkaan välit voivat tulehtua niin pahoin, ettei asiasta päästä keskustelemalla eteenpäin.
Niin Leino kuin Terhokin sanovat, että isännöitsijän tehtävä on hoitaa taloyhtiön juoksevia asioita ja katsoa, että yhtiön asiat pysyvät hallinnassa.
Jos yhtiössä asuu paljon vanhoja ihmisiä, he eivät jaksa eivätkä kenties välitä seurata, mitä yhtiössä tapahtuu. Vallanpito voi silloin helposti lipsahtaa isännöitsijälle, joka pahimmassa tapauksessa päättää yksinään yhtiökokoukselle kuuluvista asioista.
Leino kertoo ääriesimerkkinä tapauksen, jossa isännöitsijä päätti yksin parvekelasien hankkimisesta kaikkiin asuntoihin.