Äsken tuli sähköpostia isännöitsijältä. Hän kutsui seminaariin, jossa asuntoyhtiöiden hallituksen puheenjohtajia vihitään porukalla ensi vuonna muuttuvan asunto-osakeyhtiölain salaisuuksiin.
Isännöitsijän ystävälliset yhteydenotot tuntuvat suurenmoiselta. Sävy on nyt ihan toinen kuin vielä vuosi sitten, sillä taloyhtiömme on vaihtanut isännöitsijää. Tunnemme olevamme pitkästä aikaa hyvissä ja asiallisissa käsissä. Hallitus ja isännöitsijä kommunikoivat jälleen keskenään luottavaisina niin kuin pitääkin.
Isännöitsijän työ on varmaan raastavaa monilta eri tahoilta kohdistuvien paineiden keskellä. Jonkinlaista säädyllisyyttä kanssakäymiseen on silti hermoherkältäkin voitava odottaa.
Taloyhtiömme on pieni ja tavallinen, vielä ilman erityisiä kunnossapito-ongelmia. Laskut entinen isännöitsijä hoiti niin kuin pitikin. Sen sijaan hänellä oli ilmeisiä vaikeuksia tiedottaa avoimesti ja järjestelmällisesti.
Isännöitsijä veti herneet nenään ilmeisesti siksi, että hänelle oli kokemusten karttuessa useamman kerran ystävällisesti mutta päättäväisesti yritetty selittää, missä ongelma piilee. Yhtiön hallitus toivoi yksinomaan sitä, että kerrankin saisi kaikki mahdolliset pohjatiedot jo ennen päätöksiä tai toimia. Vaikka kyse ei olisikaan mistään putkiremontin mittaluokasta.
Isännöitsijä esimerkiksi toimitti ensin laput, joilla hän pyysi tietoja asuntojen energiankulutuksesta. Vähänkin valistuneempi arvasi hankkeen viittaavan energiatodistukseen. Kului kuitenkin useampi viikko ennen kuin isännöitsijä ilmoitti kirjeitse, että taloyhtiölle tarvitaan energiatodistus, jonka laatiminen maksaisi yli 500 euroa.
Pikkuyhtiölle moinen kustannus vain vuoden kerrallaan kelpaavasta paperista oli todella kova. Lisäksi tiedotteessa ei edes muodollisesti välitetty vihjata vaihtoehtoihin, kuten siihen, että puheenjohtajakin oli oikeutettu värkkäämään netissä todistuksen. Joulu siihen meni, mutta energiatodistus syntyi lopulta omin voimin.
Oma-aloitteisuus kostautui. Kun valmistelimme hallituksen kanssa kevään yhtiökokousta, isännöitsijä jätti -- asiallisesti sujuneen tapaamisen päätteeksi -- pöytään kirjeen. Sanaakaan sanomatta.
Kuoressa oli irtisanominen. Vain minuutteja aikaisemmin olimme vielä kuin hölmöt sopineet isännöitsijän kanssa siitä, että yhtiökokous pidetään irtisanomisajan jälkeen. Taas hallitus sai tärkeän tiedon jälkijunassa.
Tapauksen jälkeen ei enää tehnyt mieli ottaa yhteyttä. Sitä paitsi edellisenäkin vuonna yhtiökokouskutsut saapuivat aivan viime tinkaan.
Isännöitsijän kosto oli suloinen. Kun lopulta viikko ennen yhtiökokousta íhmettelin isännöitsijälle sitä, missä kokouskutsut oikein viipyvät, hän vastasi, ettei tiennyt, minkä osoitteen kirjaisi kokouspaikaksi. Hoppu tuli, mutta hoidimme osakkaat kokouksen ajoissa keskenämme.
Viimeinen isku oli vielä tulossa. Kun dokumentteja piti siirtää uudelle isännnöitsijälle, kävi ilmi, että entinen isännöitsijä oli -- vielä vihansa viimeiseksi merkiksi -- kasannut mappimme eteiseen kuin mierolaiset. Ne olivat ilmeisesti lojuneet viikkoja ovella ohikulkijoiden potkittavina. Varmaan pitäisi kiittää, etteivät paperit löytyneet katukäytävän loasta. Ihmisen kohdalla olisi puhuttu heitteillejätöstä.
Ihmettelen edelleen sitä, olisiko isännöitsijällä ollut luonnostaan mitään ilmoitus- tai yhteydenpitovelvollisuutta.
***
Pelko leviää kuin influenssa, toteaa tutkija. Ehkä lääkärikunnan olisikin pitänyt panostaa enemmän paniikin lietsontaan, jotta sikainfluenssarokotteet kelpaisivat paremmin.