"Isä mulle iitä neuvoi
kirvesvartta vuollessansa -
äitini äätä opetti
värttinätä vääntäissänsä."
Näin aloitti aikoinaan moni kansanlapsi opintaipaleensa - nykyajan lapselle kalevalaiselta kuulostava runonsäe ei lainkaan avaudu, sillä siinähän isä ja äiti puuhailevat kerrassaan käsittämättömiä asioita.
Pieni runo kertoi kotoisesta iltapuhteesta; isä teki kirveeseen uutta vartta, äiti kehräsi värttinällä, jota pitää väännellä ja pyörittää, jotta lankaa syntyisi ja näiden puuhien ohessa kumpainenkin opettaa pientä lasta lukemaan.
Joku muistaa runon olleen vielä joskus 30-40-luvuilla Aukusti Salon Aapisessa, mutta sen tarkempaa lähdettä sille ei tunnu löytyvän. Ehkä Aapinen oli lapsen ainoa oma kirja, siksi se oli arvostettu ja rakastettu aarre.
Aapisten kuvat jäivät unohtumattomina monen lapsen mieleen, taidokkaat kuvat olivat useimmiten Rudolf Koivun tai Martta Wendelinin piirtämiä.
Martta Wendelinin syntymästä tulee kuluneeksi 110 vuotta marraskuun 23.päivänä. Hänen elämäntyötään juuri nyt muistetaan monin tavoin, useilla paikkakunnilla on vuoden mittaan järjestetty näyttelyitä ja lehdissä on ollut kirjoituksia, joissa kerrotaan taiteilijan elämänvaiheista ja käsitellään hänen merkittävää työtään kuvittajana.
Isänkuva
miehen malli
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Martta Wendelinin luomaa isänkuvaa - miestä perheensä parissa - sellaisena kuin se hahmottuu muutamien kuvitustöiden perusteella.
Aapisen ja Kotiliesien kuvissa mies puuhailee lastensa kanssa ja osallistuu perheen vapaa-ajanviettoon. Tähän isään on vaikea yhdistää sitä miehenmallia, jonka Tuula Karjalainen antaa tutkimuksessaan:
"( ) Mies on kuvattu etäisenä, ankarana tai vähintään vakavana usein myös juhlallisena. Hän ei lirkuttele, hymyile eikä ole eloisa. Näiden ominaisuuksien vastapainona on hänen hahmonsa turvallisuus - mies on perheen peruskallio, kylmä, harmaa mutta vakaa. Yleensä hänet on kuvattu etäältä, ylväänä hahmona kyntämässä suuressa maisemassa, tulossa tai menossa kotipiirinsä aidan toisella puolella. Kotona hän on perhejoukkonsa äärilaidalla, hieman erillään muusta perheestä omiin toimiinsa ja ajatuksiinsa syventyneenä, usein hieman kyllästyneen näköisenäkin.( ) Suhteessaan lapsiin mies on usein pelottavan suuri. karvareuhkaan pukeutunut jättiläinen."
Martta Wendelin kuvittama J.K. Santalan Alakansakoulun Aapinen esittää tyystin toisenlaisen isänkuvan.
Isän vaatetus tosin vastaa Tuula Karjalaisen tekstiä, jonka mukaan "mies on pukeutunut kansallispuvunomaiseen pukuun, jonka pitkät mustat saappaat ja huopahattu korostavat maskuliinisuutta ja kovuutta".
Tuohon aikaan maaseudulla miehen tavallisin asu oli juuri tuollainen, silloin ei ollut farkkuja eikä lenkkareita, mutta miehellä oli saappaat, saapashousut ja liivit, ulkona ollessa päällysvaatteena oli "pusakka" - lyhyt pusero ja talvella pomppa, mutta kesällä miehet kulkivat paidan päälle puetut liivit yllään.
Sellainen oli nimenomaan kansanmiehen puku. Kansallispukukin saattoi joillakin olla, mutta sitä käytettiin - kuten nykyisinkin, esiintymisasuna.
Pukujen ja kodinsisustusten osalta Martta Wendelinin kuvituksissa välittyy aikansa käytäntö, niitä voitaisiin tutkia myös näistä näkökulmista.
Lähteenä olevan Aapisen isä näyttää tulleen juuri kaupunkimatkalta, sillä hänellä on kauluspaita, solmio ja puolitakki. Isä nostelee laukustaan tuliaisia, joita lapset seuraavassa kuvassa rientävät näyttämään äidille.
Pian isä istuu puusohvalla lukemassa lastensa kanssa kirjaa, kolmas pienokainen istuu lattialla ja hänkin tutkii avointa kirjaa. Perhe-elämän kuvaus on hyvin kodikas ja nykyaikaisenkin ajattelutavan mukaan uskottava, isä ei ole vähääkään etäinen ja sulkeutunut, vaan lämmin ja avoin.
Kotilieden kansissa perheen kuvia
Kotiliesi-lehdet kertovat kahdesta erilaisesta perhe-elämän tilanteesta. Heinäkuussa 1935 perhe on lähtenyt pienelle retkelle, mukana on eväitä ja kahvipannu, joten kahvit on tarkoitus keittää luonnonhelmassa.
Isä on tämän kuvan keskeisin henkilö, hän näyttää lukevan, ja toiset ovat keskittyneet kuuntelemaan. Kuva on erittäin pelkistetty mutta silti jokainen perheenjäsen on yksilö, joka paneutuu hetkeen omalla tavallaan.
Tässä on taas kerran nähtävissä se ihme, mikä Martta Wendelinin töissä lumoaa - yksikertaisin keinoin aikaansaatu henkevyys.
Marraskuussa 1937 Kotilieden kansikuvassa on eräs kotoinen versio aiheesta Pyhä perhe - mies, vaimo ja lapsi. Kansikuvassa on nuoren perheen iltahetki. Mies lukee nähtävästi ääneen, sillä nainen on kuuntelevan näköinen ja samalla hän pitelee polvillaan vasta ruokkimaansa lasta.
Jokainen lasta hoitanut tietää, miten syötön jälkeen pienokaista on pidettävä, jotta röyhtäisyt ja muut toiminnot onnistuisivat. Tällaiset kotoisat äiti- ja lapsikuvat ovat hyvin paljon todempia kuin kliseiksi kangistuneet kirkollisten neitsyeiden kuvat.
Martta Wendelin toi näillä kuvillaan pyhän käsitteen arkiseen elämään - hän ei rajannut pyhää perhettä kirkolliseksi käsitteeksi alttarille tai kehyksiin, vaan näki pyhyyttä tavallisessa elämässä.
Martta Wendelinin kuvitustöissä on usein kerroksellisuutta, jossa päällimmäisenä nähdään jokin tavanomainen arkipäivän tilannekuva, mutta sen takaa paljastuu syvempi merkitys.
Näitä teemoja hän on käsitellyt varsinkin kansikuvissa ja joulukorteissa, joista osa on jäänyt aikanaan painamatta ja siten niitä voidaan pitää luonnoksina.
Kortteja ja kansikuvia katsellessa on muistettava, että niiden taustalla on useimmiten tilaajan tahto ja toivomus tietynlaisesta kuvasta, mutta tähän esimerkeiksi valitut kuvat ilmaisevat varsin vapaata taiteilijan omaa tahtoa.
Aapisen kuviin sisältyvä toiminnallinen juoni on aitoa Wendelinin kuvallista kerrontaa jolla oli myös kasvatuksellinen tavoite. Kotiliesien kansikuvat sisältävät laatukuvamaista perhe-elämän kuvausta.
Martta Wendelinin kuvitustöiden isänkuva osoittautuu hyvin perhekeskeiseksi ja lapsiystävälliseksi, ja se on edelleenkin hyvin moderni. Isä on perheensä keskeinen osa, jonka miehekkyys ei siitä kärsi, vaikka hän leikkii ja puuhailee lastensa kanssa.
Kirjoituksen kuvalähteinä on ollut J.K. Santalan Alakansakoulun Aapinen (Valistus 1930) ja Kotiliesi-lehden kansikuvat 13/1935 ja 21/1937 sekä kirjallisena lähteenä Tuula Karjalaisen tutkimus Ikuinen sunnuntai - Martta Wendelinin kuvien maailma (1993 Porvoo).
Kirjoittaja on taiteiden lisensiaatti ja sisustusarkkitehti, joka tekee taidekirjaa tässä kuussa 110 vuotta täyttävästä Martta Wendelinistä.