Yhdistetyn maailmancup on komeasti puolivälin paremmalla puolella. Takana on 13 ja edessä 8 osakilpailua.
Cupia johtavan Hannu Mannisen valmentaja-isä Jorma Manninen myöntää, että kokonaisvoiton kannalta tilanne on kutkuttava. Kokenut rovaniemeläisvalmentaja tietää, että vielä tässä vaiheessa kannattaa lastata jäitä hattuun ja lujasti.
"Ackermann on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun hyppy menee solmuun", Manninen sanoo.
Ronny Ackermann oli kauden alussa täysin lyömätön. Saksalainen voitti neljä ensimmäistä kisaa ja kuuden kisan jälkeen tilillä oli viisi voittoa. Sitten hyppy alkoi tökkiä, ja ykköspallille nousivat muut miehet.
Juuri mäkiosuus on ollut Manniselle akilleen kantapää. Tämä kausi on ollut tähän saakka poikkeus: hyppy on ollut alusta saakka varmassa ja vakaassa kuosissa.
"Jos vire säilyy tuollaisena, niin muilla ei ole mitään sanomista kokonaiskisan voiton suhteen. Ja miksipä ei säilyisi, hyppy on kulkenut loppukesästä lähtien", Jorma Manninen toteaa.
Valmentaja muistuttaa, että voiton povaaminen vaatii lisää jossittelua.
"Se toinen jos on, että mies pysyy terveenä."
Hyppy kuntoon
kesän aikana
Yhdistetyn maailmancpin sirkusta kiertää Hannu Mannista parempiakin mäkimiehiä. Mutta Mannisen kokonaisuus on juuri tällä hetkellä ehdottomasti paras.
Manninen on ollut jo vuosia hiihtäjänä yhdistetyn miesten eliittiä. Tällä kaudella vauhti on vain kiihtynyt. Minuutin takaa-ajomatka mäkiosuuden jälkeen on Manniselle helppo nakki kuroa umpeen.
"Hannu hiihtää kovempaa kuin koskaan. Sapporon kisassakin hän pystyi koko ajan tekemään täysillä töitä."
Hiihtokunnon taustalla on harjoituskausi ilman tavallisia sairastumisia. Isä-Manninen pitää tervettä syystalvea jopa pienenä ihmeenä, sillä perheen hiihtäjä-tytär Pirjo sairasteli joulun alla oikein urakalla.
"Mutta kyllähän se on mäkihyppy, joka on vienyt asiaa eteenpäin", Jorma Manninen sanoo.
Mäkikunnon taustalla ovat harkitut ja radikaalit muutokset tekniikkaan. Keskeisin muutos on aikaisempaa syvempi ylämäen laskuasento.
"Nykyisessä laskuasennossa säärikulmat ovat suuremmat, jolloin ponnistus vie hyppääjää enemmän eteen- kuin ylöspäin ja vauhti säilyy paremmin. Tietysti kulmien pitää säilyä ponnistusvaiheessa muuttumattomina eikä ylävartalo saa karata", Manninen kertoo.
"Tässä oikeastaan palattiin parin vuoden takaiseen tyyliin. Välillä kokeiltiin vähän muutakin."
