Demarit ovat yksimielisesti, pitkään jatkuvin kättentaputuksin, seisomaan nousten ja hyvä-huutojen säestyksellä valinneet söpön Paavo Lipposen ehdolle seuraavaksi Paavoksi.
Tämä ei sinänsä ole yllätys, vaan pikemminkin sosiaalidemokraattinen vakiintunut tapa. Perinnettä siitä tuli viimeistään silloin, kun Matti Louekoski (söp.) valittiin virkaan, johon tasavallan presidentti on kieltäytynyt nimittämästä poliitikkoa, siis Suomen Pankin Matiksi. Matti Louekoskeahan (söp.) ei voi enää pitää varsinaisena poliitikkona, koska hän on jo eläkeiässä.
Heti kun Paavo (söp.) oli valittu Paavo-ehdokkaaksi (söp.) Paavon (söp.) paikalle, demarien (söp.) kannatus nousi korkeammalle kuin pitkiin aikoihin, vaikka kysely oli tehty jo ennen Lipposen valintaa. Tämä osoittaa vain sitä, kuinka kaukaa viisas kunnioitettu söpömme on: hän pystyy vaikuttamaan gallupeihinkin jo etukäteen.
Ei siis ihme, että sana lipponen on latinaksi caligula. Samalla nimityksellähän kunnioitettiin aikanaan muuatta Rooman keisaria, Gaius Julius Caesar Germanicusta (12—41), jolle hänen kiitolliset alamaisensa lahjoittivat eräänlaiset sandaalit eli lipposet.
Tietosanakirjan mukaan tuo Rooman-Lipponen tuhlaili valtion varoja, lahjoitteli kuningaskuntia suosikeilleen, tuomitsi kuolemaan jokaisen, joka herätti hänen epäluulojaan, vaati itselleen jumalallista kunnioitusta ja jopa aikoi nimittää suosikkihevosensa konsuliksi. Meidän Paavo Caligulamme ei ole toistaiseksi nimittänyt hevosta mihinkään virkaan, ei edes Suomen Pankkiin, koska hevoset ovat melkein järkiään kepulaisia. Silti ilmeisesti Caligulan nimi tulee nimenomaan Paavo Lipposesta, jonka sukujuuret ovat tunnetusti Italiassa. Kaukoviisautta sinänsä sekin, että jo muinaiset roomalaiset osasivat etukäteen nimetä keisarinsa Paavo Lipposen mukaan!
Nyt kun suuri ratkaisu on tehty, on enää kysymys siitä, miten Paavon suosiota pystytään jatkuvasti kasvattamaan yhä lisää siihen saakka, kunnes valkoinen savu pöllähtää vaalihuoneistoista Paavon lopullisen valinnan merkiksi. Yksi ajankohtainen pikaratkaisu tulee tietysti heti mieleen: vaihdetaan isänpäivä paavonpäiväksi. Isänpäivähän on sinänsä aika keinotekoinen kauppiaiden keksintö. Paavonpäivä olisi sitä luontevampi myös sen takia, että meillä vietetään myös vapunpäivää, marianpäivää ja juhannusta, vaikka Vappu Taipaleesta, Maria Lundista ja Johannes Kastajasta tuskin on Lipposen kilpailijaksi muuten kuin korkeintaan rinnanympäryksellä mitaten.
Lipponen on sopiva entisen isänpäivän eli uuden paavonpäivän sankariksi myös sen takia, että hän on paitsi oman lapsiperheensä, myös koko puolueen, valtakunnan ja EU:n suuri isä, sanalla sanoen Isä Aurinkoinen.