Edes samoille tulille tupsahtanut naisretkeilijöiden joukko ei sotkenut Rokuan isä-poika -leirin selviä pasmoja: ilman pelkoa sovinismi-syytteistä viikonlopun aikana heittäydyttiin huoletta puuhailemaan sitä, mikä kiinnostaa sekä pieniä että vähän isompia miehiä.
Nikkarointirastilla 9-vuotias Tapani Rautiainen katseli silmä kovana, miten vanerin sahaus lehtisahalla oikein käy isä-Alpolta. Ohjaajan kaino kehotus askarrella äidille tuliaisiksi vaikkapa kaunis kukkanen magneetilla jääkaapin oveen kiinnitettäväksi sai unohtua. Tapani piirsi isän sahattavaksi ärmäkän pääkallohahmon.
"Äiti on on kotona Nikke-koiran kanssa. Ehkä niille jottain tuliaisia tehhään, jos aikaa jää", Tapani arveli.
Alpo Rautiainen kehui leiriä mainioksi ideaksi. "Molemmat ollaan tykätty kovasti, ja näyttää siltä että niin kaikki muutkin mukana olevat."
Rautiaisen perheen kesään kuului yhteistä lomaa vain viikon verran kun haluttiin, että toinen vanhemmista on koulujen loman ajan pojan seurana. Tapanin mukaan kuuman kesän parasta antia olivat päivät mökillä Suomussalmella, jossa utiiin niin että melkein suomut kasvoivat nahkaan.
Tulijoita jonoksi asti
Leirin järjestäneen Tuiran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pekka Jarkko kertoo, että leirille halunneiden määrä oli mieluisa yllätys.
"Ensin mukaan ajateltiin ottaa 40, sitten 60 ja silti osa jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Porukan innosta kertoo sekin, ettei kukaan perunut mukaan tuloaan. Selvää on, että tällaisia leirejä tarvitaan lisää."
Perheleirejä seurakunnat tarjoavat paljonkin, mutta jostain syystä niistä tulee yleensä äiti-lapsi -leirejä. Seurakunnissa perhetyö tavoittaa äidit ja kerhotyö vetää mukaan enimmäkseen tyttöjä.
"Kun järjestetään leiri nimenomaan isille ja pojille, kynnys tulla mukaan tuntuu monen kohdalla madaltuvan. Tässä joukossa on sellaisiakin isiä poikineen, jotka eivät aikaisemmin juuri ole olleet mukana seurakunnan toiminnassa", Pekka Jarkko kertoo.
Nikkaroinnin, soutelun, kalastuksen, nuotiohetkien ja muun mukavan lomassa seurakunta tarjoaa myös hengen ravintoa sopivina annoksina. Pekka Jarkko arvelee, ettei tieto aamu- ja iltahartauksista sekä leirijumalanpalveluksesta ole pelottanut ketään pois porukasta.
Ennen kuin tosimiehet painuivat telttoihin ja muut lakanoiden väliin, pantiin isät pohtimaan myös vanhemmuuden olemusta. Mietittäväksi heitettiin kysymys siitäkin, onko isän osa kasvattajan vaikeampi kuin äidin.
Kännykät pidetään kiinni
Tapio Tuomi, 7 vuotta ryntää tarkkuusammuntarastille ensimmäisenä. "Mää varraan tämän", poika ilmoittaa ja nappaa mäntyyn nojaavista kuminauhakivääreistä mielestään osuvimman.
Petri Tuomi neuvoo poikaansa parhaansa mukaan, ja tulosta syntyy: kuminauhoja solahtelee ämpäreihin seitsemän pisteen verran. Tapion kannustuksesta huolimatta isän tulos on tasan yksi piste.
"Naisväki eli vaimo ja kaksi tytärtä jäivät melellään kolmestaan kotiin, saavat siellä rauhassa valita tapetteja remontoitavaan kotiimme", Petri Tuomi naurahtaa. Hän tuli leirille innoissaan, vaikka paikat varasikin vaimo.
"Tuntuu, että enemmänkin yhteistä aikaa voisi viettää, vaikka viikonloput yritetäänkin rauhoittaa perheelle. Pojan kanssa meitä yhdistää kyllä harrastuspuolella jalkapallo, mutta leirillä kaikki koetaan yhdessä, lukemisetkin ovat samat. Kännykkä pidetään muuten kiinni, mutta illalla ilmoittaudutaan kotijoukoille."
Kari Mettovaara on leirillä mukana jo kolmatta kertaa. 10-vuotiaan Jarkon kanssa on käyty ennen Rokuaa leireillä Turun saaristossa ja Hossassa. Nyt mukana on myös 8-vuotias Pekka.
"Liikaahan sitä työn kanssa naimisissa on. Täällä työasiat pystyy unohtamaan eikä kännykän anneta soida. Tällaisilla isien ja poikien yhteisillä jutuilla on niin paljon kysyntää, että mukaan mahtuu varmasti muitakin järjestäjiä kuin seurakunnat. Ja miksei voitaisi järjestää myös vaikkapa kummi-lapsi- tai isovanhempi-lapsi leirejä", Kari Mettovaara ehdottaa.