"Ajatelkaa, poikamiespappi! Tekstiviestejä en oikein suostu ottamaan vastaan, enkä varmuuden vuoksi niitä lähettämäänkään", isä Mitro vitsailee ja sulkee tiuhaan soivan kännykkänsä.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Mitro Repo esittelee kakkosasuntoaan, kesäpaikkaa Kirkkonummella, jonka hän on lunastanut omakseen vanhempiensa perikunnalta. "Tämä on minun valtakuntani. Sitten on taivasten valtakunta."
Isä Mitrosta välittyy ystävällinen ja ymmärtäväinen sekä ennen kaikkia lähimmäisestään välittävä hengen mies, mutta myös elämästä nauttiva velikulta.
Maallinen majapaikka on kaukana askeetikkomunkin kammarista. Olohuoneen nurkassa jököttää 50-tuumainen taulutelevisio.
"Millaista kahvia haluatte?" isä Mitro kyselee ja esittelee uutta keitintään. "Käytän italialaisia papuja, sillä niistä tulee pehmeämpi kahvi."
Hengenmiehen maustepurkit ovat jättikokoa. "Elämää ei ole ilman ruokaa. Pappi ei voi tehdä työtä ilman autoa. Selibaatti on minulle jokapäiväinen asia", hän naureskelee keittiössä häärätessään.
Kesään kuuluu parinsadan ihmisen ruokajuhla; pöydän antimet valmistetaan pihan lasikeittiössä. Toukokuussa vietetään nimipäiviä tulppaanijuhlissa. Kukkapenkeissä odottaa kasvuun pääsyä 1 500 sipulia.
Talon takana olevalle korkealle kalliolle isä Mitro on rakentanut tilustensa tärkeimmän rakennuksen, tsasounan, omin käsin vain timpuri apunaan. Hän kiipeää sinne jo aamun aluksi miettimään, rukoilemaan, ajattelemaan ja muistelemaan, myös edesmenneitä.
Hän sytyttää kynttilän edellispäivänä kuolleen läheisen ystävänsä muistoksi. "Hän oli 90-vuotias mies, joka viesti ympärilleen sulaa hyvyyttä. Minulla on orpo olo", isä Mitro sanoo.
Pupuja syvemmälle
Isä Mitron kyvystä heittäytyä uuteen on esimerkkinä hänen suunnittelemansa pääsiäispostimerkki.
"Pääsiäinen on minulle erityisen tärkeä juhla. Merkillä pääsin vaikuttamaan siihen, että päästään pupuista ja tipuista vähän syvemmälle. Kyllä kansa ottaa vastaan uskonnollista ja nykyistä kulttuurillisempaa viestiä, kun heille vain tarjotaan sitä."
Pääsiäiseen kiteytyy isä Mitron mukaan paljon energiaa, joka pitäisi ottaa käyttöön. "Se ei ole kärsinyt samalla tavalla inflaatiota kuin joulu. Pääsiäinen jos mikä panee meidän ajattelemaan elämän mieltä ja mielekkyyttä, kuolevaisuutta ja rajallisuutta. Tämä on se ulottuvuus, johon korreloituu oikea, hyvin sisäistetty hyvinvointi."
Hän kertoo äitinsä kuolemaa työstäessään löytäneensä uudella tavalla syntymän. "Tajusin, ettei ole joulua ilman pääsiäistä eikä toisinpäin. Ei ole elämää ilman kuoleman tietoisuutta. Ne ovat toisiaan täydentäviä. Näistä aineksista kasvaa aikuinen, kokeva, tunteva ihminen, joka ei ole mikään suorittaja tai voiton ja tuottavuuden maksimoimisen väline. Elämä itse ja ihmisen olemassaolo ovat arvoja sinänsä."
On tärkeää, että jokainen ottaa itse vastuun hyvinvoinnistaan, isä Mitro sanoo. "Se ei ole mitään tarjoustavaraa tai pakkopullaa. Mikään yhteiskunta ei voi pakottaa ketään yksilöä voimaan hyvin, jokaisen pitää se itse oivaltaa."
Perään hän naurahtaa: "Tässähän on poliittista julistusta. En kyllä koe julistaessani tekeväni politiikkaa. Puhun omasta arvomaailmastani ja siitä, mistä ihmisillä on hätä."
Se, että hyvinvoinnin myötä kasvaa myös entistä epämääräisempi pahoinvointi, kertoo isä Mitron mielestä, ettei elämä ei automaatio. "Siksi on valtavan suuri vaara, jos ihmiset vieraantuvat yhteiskunnallisesta pohdinnasta."
Esirippu pysyy auki
Julkisuudessa on kerrottu isä Mitron olevan lähdössä politiikkaan ja tähtäävän europarlamentaarikoksi.
"En minä tähtää politiikkaan. Olen sanonut, että pohdin vakavasti", hän oikoo otsikoita.
Kyselyjä tunnetulle papille on tullut eri puolueista. Niistä isä Mitro ei välitä puhua enempää. "En ihan oikeasti ole vielä menossa ehdokkaaksi. Ärsyttää, ettei saa edes pohtia. Kyllä pastorilla on jäitä ihan tarpeeksi hatussa."
Jos isä Mitro päättää ryhtyä politikoimaan, tähtäin on EU-parlamentti, ei eduskunta. "Eurooppa-politiikka on vapaampaa puoluepelistä kuin kansallinen politiikkaa. Minun on hiukan vaikea ajatella itseäni jossain muualla kuin EU-parlamentissa."
Kysymykselle, mikä maallisessa vallassa kiinnostaa, hän hymähtää.
"Oikeastaan se, mikä on saanut minut pohtimaan politiikkaa ja jopa ehkä sinne menemistä, on myötätunto poliitikkoja ja vastuuta kohtaan. Pidämme itsestään selvänä, että löytyy henkilöitä, jotka uhraavat elämänsä politiikalle. Kuitenkaan emme välttämättä ihan aidosti kunnioita heitä", isä Mitro sanoo.
Entä viimeaikaiset kohuotsikot politiikoista, naisystävistä, tekstiviesteistä, eroista...
"Luulen, että pitäisi laajemminkin pohtia, mikä on yksityisyyden ja julkisuuden välinen ero. Ei kai yksityisyys tarkoita sitä, että siellä saa tehdä ihan mitä tahansa. Todellinen arvovalta kasvaa uskottavuudesta ja aitoudesta", isä Mitro toteaa.
Hänen mielestään kaikki voi ja kaiken tulisi olla ehdottoman julkista. "Koska emme peitä kasvojamme huivilla, niiden pitäisi olla myös uskottavat joka tilanteessa ympäri vuorokauden. Kun lähtee estradille, sitten on esirippu auki. Näytelmä pitää viedä loppuun."
Turhantärkeys pahinta
Niin pappeja kuin poliitikkojakin on moneen lähtöön.
"Joku pappi vetää tietyllä formaatilla, ottaa kaavan, jolla suojelee itseään. Minä olen valinnut toisen tien. Heittäydyn tilanteisiin, työstän itseäni ja omaa elämääni tehdessäni työtä. En lohduta vain toisia vaan samalla itseäni. Pyrin samaistumaan tietoisesti, olemaan vertainen ja tuntemaan myötätuntoa. Se on yksi tapa selviytyä ja saada energiaa", isä Mitro kuvailee linjaansa.
Hän sanoo uskovansa eläytymisen malliin enemmän kuin muodollisuuteen.
"Kaukana kavala maailma, mutta myös turhantärkeys. Minusta se on vielä pahempi kuin kavala maailma."
Isä Mitron mielestä turhantärkeys liittyy oleellisesti myös poliitikkoihin. "Ollaan jotenkin jäykkiä, ei uskalleta olla avoimesti ja rehellisesti sitä, mihin olisi kykyä ja mahdollisuus. Näin jää paljon energiaa ja taitoa hyödyntämättä."
Politiikka saattaa pahimmillaan vääristää inhimillistä eläytymiskykyä, isä Mitro arvelee. Hän korostaa, että aidosta ihmisestä kumpuaa myös karisma. "Sieltä se poliittinen karismakin kasvaa, tietystä kokonaisnaisvaltaisesta ihmiskasvoisesta lähestymisestä."
Hän lisää, että arkkipiispatkin vapautuvat hengellisiksi vaikuttajiksi usein vasta eläkkeelle jäätyään. Poliitikoista isä Mitro nostaa esiin Esko Ahon ja Paavo Lipposen sekä presidentti Martti Ahtisaaren.
"Vasta heidän vapauduttuaan jokapäiväisestä poliittisesta oravanpyörästä paljastui loistava puhuja ja empaattinen, ajatteleva vaari. Ahtisaari aloitti suorastaan uuden uran presidentillisen syrjähyppynsä jälkeen. Miksei näin voi olla jo tässä ja nyt?"
Isä Mitro kaipaa nykyistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Hän harmittelee, että ammatillisuus ja ammattitaitokin saattaa tulla rajaavaksi tekijäksi. Nykyisellä koulutuspolitiikalla spesialisoidaan tietotaidon kautta liikaa.
"Näin kavennetaan näkövinkkeliä. Elämä kuitenkin on moninainen ja täynnä haasteita. Tärkein tietotaito olisi tulla toimeen ja osata elää, käyttää saamiaan tietoja ja taitoja oman itsensä löytämiseksi. On onnetonta, jos kehumme osaavamme kasvattaa ja kouluttaa ihmisiä, mutta nuoret eivät sitten osaakaan muuttaa tietojaan elämäntaidoksi."
Uskonnollista ja hengellisistä asioista pitäisi puhua avoimesti. Politiikan ja uskonnon yhdistämisestä ei saa tehdä traumaa. "Ei ole kypsää, että on joku kielletty sektori."
Isä Mitron mukaan Suomessa ei saa ottaa kantaa liian moneen asiaan. "Tulee heti epäilyttävä kuva. Pidetään lausuntoautomaattina."
Tarvitaan keskustelua, mielipiteitä, persoonia sekä avoimuutta ja sitä kautta tapahtuvaa uudistumista.
"Pitää uskaltaa rikkoa rajoja. Se on tärkeä asia maailmassa, joka on tiedon ja taidon kautta lokeroitumassa ja spesialisoitumassa entisestään. Nykyään konsultitkin erikoistuvat."
Pysähtymisen merkitys
Poliitikon tärkein käsky on isä Mitron mukaan sama kuin jokaisen ihmisen: uskottavuus, aitous ja rehellisyys.
"Olisi kauhean hankala olla jossain poliittisessa asemassa, jos ei saisi olla oma itsensä. Jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on."
Tärkeää on myös ymmärtää, ettemme tee vain tietoisia, vaan myös tahtomattomia ja tietämättämme myös vääriä valintoja.
Pitää osata pysähtyä, isä Mitro tähdentää. "Ei saa vain ohittaa ja väistää, kun pitäisi pysähtyä ja kohdata. Kaavamme on mennä mahdollisimman lujaa kaikkien muitten ohi. Ohittaminen on vääränlaista kilpailua, silloin helposti ohitamme huomaamattamme myös oman itsemme".
Isä Mitron mukaan jokaisen kädessä tulisi olla Vuorisaarnan kultainen sääntö: jos haluaa tulla kohdelluksi mahdollisimman hyvin, pitää kohdella toisia hyvin.
Isä Mitro neuvoo jokaista kantamaan aidosti huolta toisista ja näkemään myös toisten tuskan. "Itsekkyys on valtavan salakavalaa ja sokeuttavaa."