Esitäpä Isä meidän eli Pater noster kikujun kielellä!
Tällaisen tehtävän edessä oli oululainen kasvatustieteiden opiskelija Eric Mwai perjantai-iltana Teatrian isossa salissa.
Hänet oli reilun kymmenen muun miehen kanssa kutsuttu ohjaaja Katariina Lahden arvioitavaksi.
Lahti etsi näyttelijöitä pieniin ja keskisuuriin rooleihin. Joulukuun alussa alkavat teatterin evakkotilassa Populäärimusiikkia Vittulasta -näytelmän harjoitukset. Näytelmä perustuu ruotsalaisen Mikael Niemen August-palkittuun romaaniin Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Oulun esitys on maailman kantaesitys. Dramatisointi on Ilpo Tuomarilan. Ensi-iltansa näytelmä saa 21. helmikuuta 2003.
Musta pappi löytyi
Kenialaissyntyinen Eric Mwai osallistui näytelmän castingiin kutsuttuna. Hänelle oli jo roolikin katsottuna. Eric Mwai nähdään näytelmässä mustana pappina, joka saarnaa pohjoisruotsalaiselle seurakunnalle esperanton kielellä.
Niemi kuvaa romaanissaan, kuinka pajalalaiset näkevät "ensmäsen kerran ihka elävän neekherin".
Eric Mwailla ei ole aiempaa teatterikokemusta. Sen takia esiintyminen suurella näyttämöllä on vähän pelottava ajatus.
Papiksi valittu ja suostunut Mwai ei ole vielä lukenut Niemen kirjaa eikä näytelmän käsikirjoitusta."Onko romaani saatavilla englanniksi?" hän kysyy.
Puhe on tärkeintä
Oulun kaupunginteatterin omat näyttelijät eivät riitä pajalalaisia vilisevän näytelmän miehittämiseen. Näytelmässä on 45 roolia ja lisäksi tarvitaan koulun oppilaita: ekaluokkalaisia ja isompia.
Suuren roolimäärän vuoksi järjestettiin casting-tilaisuus eli tavallaan karsinnat teatterialan harrastajille.
Paikalle kutsutut, Oulun Työväen Näyttämössä, ylioppilasteatterissa, Ynnin Pojissa ja Tuiran kamarikuorossa esiintymiskokemusta hankkineet miehet harjoittelivat tilanteeseen puolen sivun monologin. Sen he esittivät Katariinalle ja videokameralle ääneen ilman teatraalisia elkeitä.
"Esitystilan poikkeuksellisuuden takia puheilmaisu nousee tärkeimmäksi mittariksi", selitti ohjaaja valintakriteerejä. Teatrian iso sali on haaste puheteatterille.
"Ja sitten persoonallisuus. Tornionjokilaaksolaiset ovat persoonallisempia kuin ruotsalaiset, jotka ovat kliinisempiä. Suomestakin löytyy persoonallisuuksia: sitä yksilöllisempiä mitä pohjoisemmaksi mennään. Haen castingissa näitä pohjoisen persoonallisuuksia."
Intohimo teatteriin
Miehet odottelivat teatterin yleisöaulassa vuoroaan. Aulassa istuneesta joukosta piti löytyä metsästysseuran puheenjohtaja, rehtori, kirkkoherra...
Mikä porukoita houkutteli Vittulajänkän jengiin?
"Intohimo teatteriin", vastaa Pekka Kurtti, ammatiltaan opettaja. Hänet on nähty kuuden vuoden aikana jo useasti Oulun kaupunginteatterin lavalla avustajana. Teatteri on Kurtille päällimmäinen harrastus, myös katsomon puolelta.
Toisenlainen tapaus on mukaan pyrkivä 17-vuotias Santeri Ylijoki. Hän on ollut mukana kahdessa Oulun oopperassa, Toscassa ja La Bohemessa.
"Annoin niiden jälkeen valokuvan teatteriin ja kerroin kuvan takana itsestäni, että olen kiinnostunut avustajan hommista. Sillä tavalla tärppäsi, ja minut kutsuttiin tänne castingiin", Santeri iloitsi.
"Ihana olla täällä nuorten miesten joukossa nuorena", kommentoi OTN-veteraani Esko Forström. Hänen uransa avustajana Oulun kaupunginteatterissa alkoi jo 1960-luvun alussa. Silloin teatteri toimi vielä nykyisessä kaupungintalossa. Viimeisin kiinnitys oli näytelmässä Isännät ja isäntien varjot 1990-luvun puolivälissä.
Tänään maanantaina kokelaat saavat tietää, kenelle avautui ovi Teatrialle ja osa Niemen näytelmään. Populäärimusiikkia Vittulasta esitetään tiiviissä periodissa ensi kevään aikana.
Pikkupoikien bändi
Näytelmän ytimessä on neljän pojan bändi, jossa myös päähenkilöt soittavat. Bändiin on kaupunginteatterilaisista valittu Matiksi Timo Pesonen, Niilaksi Mikko Leskelä, Holgeriksi Kasperi Nordman ja Erkiksi Mikko Korsulainen.
Mitä todennäköisimmin skånelaisen musiikinopettajan Gregerin rooliin saadaan aitoskånelainen Dramatenin näyttelijä Carl-Magnus Dellow.
Mutta bändille tarvitaan myös lapsivastine. Siksi ennen aikuisten castingia järjestettiin myös lasten valintatilaisuus.
Pojat karsittiin oululaisittain osuvalla tavalla eli ilmakitaransoitolla. Ensin pikkupojat soittivat yhdessä ja sitten vielä vetivät soolon kukin. Muutama karkulainen jänisti karsintatilaisuudesta varmaan arvaamatta mitä mukavaa siellä oli luvassa.
Mutta eipä ohjaajakaan tiennyt, että Oulu on ilmakitaransoiton MM-kisapaikkakunta.