Isä ja tytär esittelevät töitään samassa näyttelyssä Galleria Art Halvaressa. Yhteisen tilan lisäksi taiteilijoiden töitä ei muu yhdistäkään: tyylilaji, tekniikka ja aihemaailma kulkevat molemmilla ihan eri teitä.
Matti Korhonen kuvaa suomalaista maisemaa välineinään tussi ja pastelli. Realistiset, viimeisen päälle viimeistellyt piirustukset ovat täynnä pienen pientä kynän sykerrystä, joihin todellisen luonnon värejä mukailevat kuivat pastellivärit tuovat hieman maalauksen tuntua.
Tekninen osaaminen on kiistatonta, mutta ilmaisullinen puoli jää köyhemmäksi. Mäntymetsät, harmaantuneet ladot, purot, joet ja niityt näyttäytyvät yllätyksettöminä.
Maisemien joukosta erottuu tosin muutama, joihin värien valinta on muodostanut jopa surrealistista tunnelmaa: Haaleat, keinotekoiset värisävyt, jotka voivat assosioida myös ilman saastumisesta, tuovat teoksiin Tie ja Rospuuttoaikaan muista töistä poikkeavaa mielenkiintoisuutta.
Varsinkin Tie on paitsi seisauttavan arvoituksellinen, myös yksinkertaisen kaunis kuvaus tiestä, johon tummat puut luovat varjojaan ja joiden sekaan se lopulta häviää. Valkoinen valoverho tien päässä lisää salaperäisyyttä.
Anna Korhonen vaeltaakin sitten kaukana suomalaisista metsistä. Prinsessat, yksisarvisella hevosella ratsastava alaston nainen tai kiihkeästi toisiinsa tuijottava pari houkuttelevat hulvattomaan, mutta myös stereotypioiden täyteiseen fantasiamaailmaan.
Guassimaalaukset, joissa esiintyvien hahmojen ääriviivat on rajattu mustalla tussilla, ovat kuin kohtauksia satukertomuksesta. Voimakkaina ja runsaina hehkuvat värit sekä kuva- ja muotokieli, jossa toistuvat ruusut, kasvien lehdet ja kaartuvat muodot kietovat romantiikan pauloihin. Puhumattakaan casanova -tyyppisten miesten tummista koukeroviiksistä, korostuneesti taipuvista ripsistä ja unelmoivista ilmeistä.
Anna Korhosen tyttömäinen fantasiamaailma määrittyy yksipuolisesti tulisen rakkauden ja aistillisuuden kautta. Kruunupäisten prinsessojen harhailevat ja hieman ahdistuneetkin katseet tuovat ulkokultaiseen satukertomukseen kuitenkin tarpeellisen kyseenalaistuksen.
Ehkäpä pieniin muotokuviin ahdettujen kaunokaisten kädet ovatkin nyrkissä kehysten ulkopuolella.