Nyrkkeilijä Robert Helenius, 22, on kulkenut mutkaisen ja pomppuisen tien päästäkseen EM-kisojen superraskaansarjan finaaliotteluun. Nyrkkeilypiireissä yhdessä vaiheessa lahjakkaan mutta laiskan leiman otsaansa saanut Helenius kävi pari vuotta sitten tavoittelemassa maajoukkuepaikkaa jopa Ruotsista.
Tarkasti ja sähäkästi iskevä Helenius aloitti nyrkkeilyn 14-vuotiaana.
- Robert istui sohvalla ja tunnusteli löysää vatsaansa. Sitten hän sanoi, että hän haluaa lähteä mukaani salille. Siitä se lähti, Robertin isä Karl Helenius kertoo.
Nykyään Karl Helenius tekee poikansa kanssa sitä samaa rankkaa työtä, mitä Esa Sievinen ja Juhani Evilä ovat tehneet menestyksekkäästi omien poikiensa kanssa. Karl Helenius on ollut valmentaja-isä seitsemän vuotta.
- Meillä valmennussuhde on toiminut hyvin. Välillä isähahmo tulee vähän liikaa esille ja olen liian pehmeä, Karl Helenius pohtii.
Isä-Helenius on itseoppinut. Karl ei ole itse noussut kilpailumielessä kehään kertaakaan.
- Kun olin 26-vuotias, lääkäri sanoi minulle, että huonojen olkapäiden takia pitäisi mennä hakkaamaan säkkiä. Ryhdyin seuraamaan aktiivisesti nyrkkeilyä ja aloitin juniorien valmentamisen, Karl kertaa.
Vauhtia Ruotsista
Karlin ja Robertin yhteistyö ja sen tulokset eivät ole aina saaneet kaikkien varauksetonta hyväksyntää. Kesällä 2004 Helenius tuskastui Suomen nyrkkeilyliiton toimintaan ja uhkasi siirtyä Ruotsin maajoukkueeseen.
- Kävimme kokeilemassa Ruotsin mestaruuskisoissa, jos olisimme saaneet sarjan ykköspaikan ja Ruotsin olympiakomitean tuen taaksemme. Se reissu meni kuitenkin pieleen, kun Robert hävisi, Karl muistelee.
Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtajan Matti Hietasen mukaan asiat Heleniusten kanssa on nyt sovittu.
- Lähinnä kysymys oli silloin talousasioista. Pitää muistaa, että meillä on rajalliset mahdollisuudet toimia. Asioista on kuitenkin pystytty heidän kanssaan keskustelemaan, Hietanen sanoo.
Karl Helenius kertoo, että hän hoitaa Robertia ja liittoa koskevat asiat nykyään virolaisen päävalmentajan Ervin Kaden kanssa. Kade onkin omalla panoksellaan tuonut uutta sähinää Heleniusten treeneihin ja rauhoittanut tilanteen kulisseissa.
- Ervin on erittäin hyvä valmentaja. Hän on auttanut meitä todella paljon. Ilman Erviniä ei oltaisi nyt mitaleilla, isä-Helenius kiittelee.
Henkistä kasvua
Sekä Karl Helenius että päävalmentaja Kade ovat sitä mieltä, että yksi suurimmista tekijöistä Robertin menestyksessä on henkinen kasvu. Henkinen puoli on kehittynyt muun muassa kovilla harjoitusleireillä.
- Kun ikää on tullut lisää, Robert on ymmärtänyt, että pitää harjoitella tosissaan, jos meinaa pärjätä, Karl sanoo.
- Robert on saanut runsaasti lisää itseluottamusta, ja hän uskaltaa otella niin kuin pitää. Hänellä on nyt varmuus siitä, että hän pystyy lyömään vastustajansa ennen kolmatta erää, Kade arvioi puhelimitse Bulgariasta.
Kaden mukaan Heleniuksen ottelutaktiikkaan ja kestävyyteen on panostettu paljon.
- Voimaa pitäisi myös saada lisää, Kade tietää.
Heleniuksen henkisestä kasvusta kertoo myös se, että kaksimetrinen ja 110-kiloinen järkäle työskentelee nykyään oppisopimuksella huostaanotettujen lasten parissa niin sanotussa pienryhmäkodissa. Kivinyrkki tähtää nyrkkeilyn ohella nuoriso-ohjaajaksi.
- Robert on aiemmin kokeillut vähän kaikenlaisia hommia. Hän oli kouluavustajana ja innostui siitä ja yrittää nyt nuoriso-ohjaajaksi. Lapset rakastavat Robertia, itsekin nuoriso-ohjaajana toimiva Karl-isä sanoo ylpeänä.