Hävittäjähankinnan hinta on kova, ja se hermostuttaa poliitikkoja vaalien alla.
Keskustelua sopii hankinnasta käydäkin, mutta samalla pitää tunnustaa, että koko Suomen uskottava puolustus maksaa.
Ilmavoimien hävittäjäkaluston uusiminen nytkähtää tällä viikolla eteenpäin. Viimeistään torstaina Suomella pitäisi olla alustavat tarjoukset kaikilta viideltä tarjouskilpaan osallistuvalta valmistajalta.
Kyseessä on 7–10 miljardin arvoisen kaupan välivaihe. Varsinainen konevalinta tehdään vuonna 2021. Nykyisten Hornetien käyttöikä päättyy vuoteen 2030 tultaessa.
Kun hankinnan hinta on poikkeuksellinen, se luonnollisesti nostattaa keskustelua. Hankintahinnan päälle tulevat vielä koneiden ylläpidon kustannukset. Ne voivat nostaa kustannuksia jopa parilla-kolmellakymmenellä miljardilla.
Hankintaan tarvitaan uutta lainanottoa. Koneiden ylläpidon on sen sijaan määrä hoitua normaalien puolustusmäärärahojen kautta.
Vaikka summat ampaisevat taivaisiin, kustannukset on syytä suhteuttaa koneen käyttöikään. Uudet monitoimihävittäjät on määrä pitää ilmassa vuoteen 2060 asti. Puhutaan 64 koneesta.
Keskustelua uusista hävittäjistä tarvitaan, sillä se avaa hankinnan perusteita myös kansalaisille. Tärkeä linja-asiakirja on puolustuspoliittinen selonteko. Sen mukaan Horneteihin perustuva Ilmavoimien suorituskyky korvataan ”täysimääräisesti” turvallisuusympäristön vaatimusten mukaan.
Uusienkin hävittäjien toimintasäde on noin 500 kilometriä. Suomen pituus on vajaat 1 200 kilometriä. Se on yksi lähtökohta keskustelulle koneiden määrästä.
Yli 60:een nousevasta konemäärästä on puolueista toistaiseksi luopunut vasemmistoliitto, jolle puolustushankinnat usein aiheuttavat nielemisvaikeuksia. Yllättävämpää on, että epäröintiä näkyy myös SDP:ssä ja perussuomalaisissa.
SDP:ssä puheenjohtajaa Antti Rinnettä tuuraava Sanna Marin totesi Ylellä, että hankittavien koneiden määrä ”ei voi olla kiveen hakattu”. Toisaalta Marin totesi, että Suomella on vastakin oltava uskottava ilmapuolustus.
Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon mukaan taas on tärkeää pitää huolta ennen kaikkea Maavoimien kalustosta ja koulutuksesta sekä ilmatorjunnasta. Myöhemmin Halla-aho tarkensi toteamalla, että puolue on sitoutunut hävittäjäkaluston korvaamiseen.
Pudotushuutokauppaan osallistui puolustusministeri Jussi Niinistökin (sin.), jonka mukaan vasta sadasta koneesta voisi olla levollinen. Ei kaikkein viisain kommentti tilanteessa, jossa sarkastiset heitot vain sekoittavat keskustelua.
On toivottavaa, ettei keskustelu karkaa vaalienkaan alla käsistä. Viisasta olisi antaa kuunnella sotilaita asiassa, jonka he parhaiten tuntevat – kunhan hinta pysyy kehyksissään.
Poliitikkojen olisi syytä pidättäytyä tässä vaiheessa myös nostamasta esiin omia suosikkejaan. Ne kommentit eivät tee tarjouskilvasta helpompaa.
Ylipäätään kyseessä on niin kallis päätös, että lunta tulee poliitikkojen tupiin joka tapauksessa. Suomen hallitus pystyi kuitenkin 1990-luvullakin syvän laman aikana tekemään kalliina pidetyn F/A-18-hankinnan. Noista vuosista jännitteet Suomen ympäristössä eivät ole ainakaan lientyneet.