Suomesta puuttuvat yhteiset pelisäännöt kriisiavun takaamiseksi irtisanotulle työntekijälle. Yrityksille on muodostunut irtisanomistilanteissa niin sanottuja hyviä käytäntöjä, mutta perushenki irtisanomistapahtumien suhteen on muuttunut vuosien mittaan, sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston ylitarkastaja Olavi Parvikko arvioi.
"Yrityksiä käsitellään hyvin kirkkaasti taloudellisina yksikköinä ja työntekijä jää kauemmaksi kuin aikaisemmin. Tilanne on erilainen kuin pankkifuusioiden aikaan kymmenen vuotta sitten. Tuolloin luotiin suomalainen pohja irtisanomistilanteisiin, kun muutamat pankit pyrkivät hoitamaan henkilöstön vähentämisen erittäin huolellisesti."
Yhteisten pelisääntöjen luominen on Parvikon mukaan mahdotonta.
"Pelisäännöt olisivat tarpeen, mutta luulen että se ei ole mahdollista, koska työntekijät ja työnantajat eivät kykene tämänkaltaisista tapahtumista yhteisiä sopimuksia tällä hetkellä tekemään. Asenteet poikkeavat paljon toisistaan."
Myös asiantuntijat suhtautuvat Parvikon mukaan ristiriitaisesti kriisiapuun. Joidenkin mukaan kriisiavusta ei ole hyötyä, kun taas toiset liputtavat sen puolesta.
Reagointi yksilöllistä
Työn menettäminen on yksi elämän suurimmista kriiseistä. Medivire Työterveyspalvelut Oy:n työterveyspsykologi Hannamaija Ylönen on kohdannut erilaisissa elämäntilanteissa olevia irtisanottuja.
"Ihminen reagoi irtisanomiseen aina yksilöllisesti. Riippuu paljon siitä, mikä on elämänhistoria ja muu elämäntilanne, miten potkuihin suhtautuu. Ihmismieli on sellainen, että tunteen tasolla halutaan elätellä toivoa työpaikan säilymisestä, vaikka järki puhuisikin toista."
Irtisanominen vaikuttaa työntekijään vielä pitkään.
"Ihminen saattaa myöhemmin odottaa, että mitähän kamalaa seuraavaksi elämässä tapahtuu, kun turvallisuuden tunne on aiemmin kadonnut", Ylönen kertoo.
Erityisesti suurten ikäluokkien mieliin on taottu ajatus siitä, että ihmisen täytyy tehdä töitä.
"Hyvän ihmisen määritelmä ennen on ollut, että hän on kova tekemään töitä ja elättää aina itsensä", Ylönen arvioi.
Kriisipuhelimeen ei soittoja
Ylösen mukaan jonkinlaisesta yhteisestä mallista tai suosituksista olisi irtisanomisten yhteydessä hyötyä.
"Usein kriisireaktiossa ihminen ei tunnista itse avun tarvetta. Olisi hyvä, jos jonkinlainen automaatti olisi olemassa. Ohjeita avun antamiseen pitäisi olla valmiina."
"Valitettavan usein ihmisen täytyy olla itse omatoiminen apua hakiessaan. Valtaosa työnantajista kuitenkin mielestäni ymmärtää, kuinka isosta asiasta on kyse", Ylönen arvioi.
Oulun seudun irtisanomiset eivät ole näkyneet Oulun kriisikeskuksessa. Kriisipuhelimeen ei juurikaan ole tullut soittoja koskien irtisanomisia.
Oulun seurakunnissa muutama työntekijä on käynyt kriisivalmiuskoulutuksen, joka on kuitenkin tarkoitettu lähinnä katastrofitilanteita, kuten suuronnettomuuksia varten. Seurakunnasta arvioidaan, että rahkeita irtisanottujen auttamiseksi yksilötasolla tuskin on, mutta apua saa tarvittaessa ryhmässä.