Pääkirjoitus

Ir­ti­sa­no­mis­suo­jan kaksi puolta

Tiedotusvälineet välittävät lähes päivittäin uutisia irtisanomisista tai yt-neuvottelujen alkamisesta. Teollisuus yritti pitkään sinnitellä ilman suuria irtisanomisia, mutta tilanne on nyt muuttunut. Suomi maksaa pitkään jatkuneesta hitaasta talouskasvusta kovaa laskua.

Tiedotusvälineet välittävät lähes päivittäin uutisia irtisanomisista tai yt-neuvottelujen alkamisesta. Teollisuus yritti pitkään sinnitellä ilman suuria irtisanomisia, mutta tilanne on nyt muuttunut. Suomi maksaa pitkään jatkuneesta hitaasta talouskasvusta kovaa laskua.

Työttömyys on lähtenyt uudelleen nousuun, vaikka Suomessa ei ole pystytty purkamaan vielä 1990-luvun laman aiheuttaneita työttömyysjonojakaan. Suomi on kärsinyt suurtyöttömyydestä jo 12 vuotta.

Aina, kun työttömyystilanteessa tapahtuu käänne pahempaan, nousevat esiin vaatimukset irtisanomisturvan vahvistamisesta. Niin on käynyt nytkin, eikä kyse näytä olevan vain kevyestä kesäkeskustelusta. Päin vastoin vaatimukset irtisanomissuojan vahvistamisesta ovat levinneet ammattiyhdistysliikkeen parista hallituspuolueisiin.

Esimerkiksi SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma väläytti viikko sitten, että jos työmarkkinaosapuolet eivät kykene edes yhteiseen keskusteluun työttömyysturvasta, irtisanomissuojaa koskevat asiat siirtyvät suoraan hallituksen ja poliittisen päätöksenteon pöytään. Hallituksella tulee olla valmius toimintaan työntekijöiden irtisanomissuojan parantamiseksi esimerkiksi yhteistoimintalakia uusittaessa.

Vaatimukset irtisanomissuojan vahvistamisesta tuntuvat loogisilta silloin, kun irtisanomisaalto iskee. Niitä esittävien ajatus kulkee niin, etteivät yritykset panisi työntekijöitä kilometritehtaille yhtä helposti kuin nyt tapahtuu, jos irtisanomissuoja olisi tiukempi. He muistuttavat mielellään, että irtisanominen on Suomessa helpompaa kuin monessa muussa EU-massa ja että jotkut kansainväliset yritykset vähentävät juuri sen takia mieluummin väkeä Suomessa kuin jossakin muualla.

Irtisanomissuoja on esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa vahvempi kuin Suomessa, mutta siitä ei voi päätellä yksioikoisesti, että myös Suomessa pitää seurata esimerkkiä. Jos niin tehdään, saattaa käydä juuri päin vastoin.

Kovempi irtisanomissuoja vaikeuttaa potkujen antoa, mutta se nostaa samalla kynnystä palkata uutta työvoimaa vähänkään epävarmassa tilanteessa. Juuri nyt, nousun odotuksessa, olisi uhkarohkeaa lähteä nostamaan irtisanomiskynnystä. Vaikka kasvu kiihtyisi, yritykset jäisivät empimään kasvaneiden irtisanomiskustannusten pelossa, uskaltavatko ne palkata uutta työvoimaa.

Irtisanomissuoja on viisainta jättää ennalleen toistaiseksi. Työttömyydessä tapahtuu käänne parempaan heti, jos kasvu lähtee kunnolla käyntiin.


paakirjoitus@kaleva.fi