Hallitus ja ammattiyhdistysliike ottavat taas kerran mittaa toisistaan tulevana syksynä.
Irtisanomissuojan heikentäminen pienyrityksissä tarjoaa ainekset taisteluun, johon oppositio hyppää mielellään mukaan.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen loppukausi ei näytä säästyvän yhteentörmäykseltä palkansaajajärjestöihin. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välille on kasvamassa viimeinen taisto niin sanotusta irtisanomissuojasta.
Hallitus esittelee marraskuussa lakiehdotuksensa irtisanomissuojan heikentämisestä pienissä alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä. Aktiivimallin toiseen vaiheeseen kuuluvan lain tarkoitus on alentaa yritysten työllistämiskynnystä.
Riidan ainekset ovat olemassa jo lähtökohdissa, joista on olemassa kaksi täysin erilaista näkemystä.
Hallituksen mukaan laki parantaisi työllisyyttä, kun työvoiman palkkaaminen helpottuisi pienissä yrityksissä kevyemmän irtisanomisen myötä.
Ay-väen mielestä lopputulos on päinvastainen, kun työntekijän suoja työnantajan mielivaltaa vastaan heikkenisi. SAK ja Akava ovat vaatineet hallitusta luopumaan ehdotuksesta.
Lakiehdotuksessa irtisanomisperusteiksi ei vaadittaisi yhtä vahvaa syytä kuin nykyisin. Ehdotuksessa irtisanomiseen riittäisi vähäisempi rikkomus.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan syitä ovat esimerkiksi luvattomat poissaolot, kykenemättömyys hoitaa työvelvoitteita, päihteiden käytöstä johtuvat ongelmat sekä työnantajaan, kollegoihin tai asiakkaisiin kohdistunut epäasiallinen käytös.
Juuri epäasiallisuus-kohta on saanut ay-puolen pitämään irtisanomissuojan muutosta pärstäkertoimeen perustuvana. Työministeri Jari Lindström (sin.) korosti Kalevassa (17.8.), että irtisanomisia ei edelleenkään voida tehdä sillä perusteella, miellyttääkö naama vai ei.
Todennäköisesti perusteiden kevennys ei lisäisi irtisanomisten määrää hälyttävästi. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tähänkin saakka voineet sanoa työvoimaansa irti melko helposti taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi.
Sen sijaan laki saattaisi rohkaista aivan pienimpiä yrityksiä palkkaamaan uusia työntekijöitä ja hakemaan kasvua. Irtisanomisbyrokratian pitäisi kuitenkin selvästi vähentyä ja kustannusten laskea.
Todellinen vaikutus kannattaa mallintaa tarkoin. Hallitus veti heinäkuussa pois hankkeensa nuorten määräaikaisesta työllistymisestä. Malli olisi lisännyt työnantajien paperinpyöritystä.
Kukaan tuskin hallituksessakaan tosissaan olettaa, että lakihelpotuksella olisi ratkaisevaa merkitystä kokonaistyöllisyyteen.
Mutta railakkaan syysmittelön hallitus ja SAK lakiesityksestä saavat aikaan. Oppositio liittyy varmasti mukaan, eihän eduskuntavaaleihin ole kuin kahdeksan kuukautta.
Rähinä on suurelta osin turha. Mikäli laki astuu voimaan, tarvitaan ennakkotapauksia käytännön soveltamisessa. Toisin sanoen irtisanomisia on vietävä oikeuden päätettäväksi ennen kuin lain tulkinta pienyrityksissä ratkaistaan.
Työoikeuden professori Seppo Koskinen on arvellut, että irtisanomislinjan vakiintumiseen menee tästä syystä viisi vuotta.