Ammattiyhdistyspomojen puheet ovat koventuneet, kun yritysten irtisanomis- ja lomautusuutisille ei näy loppua.
Työntekijöiden passittaminen kilometritehtaalle ei johdu kaikissa tilanteissa yrityksen tappiokierteestä. Suomalaiset yritykset haluavat siirtää tuotantoaan halvemman työvoimakustannusten maihin.
Kouraiseva esimerkki on Salcomp, joka yhteiskunnan tuella pystytti tehtaan Kemijärvelle. Matkapuhelinten latureiden valmistaminen siirtyy nyt lappilaisilta kiinalaisille. Veronmaksajan näkökulmasta tällaisella yritystoiminnalla ei ole korkeaa moraalia.
Yritystoimintaa siirretään myös maihin, joissa irtisanomiskulut ovat jopa korkeammat kuin Suomessa. Wärtsilä aikoo siirtää suurten dieselmoottorien tuotannon Turusta Italian Triesteen. Hyvää tulosta tehnyt tehdas halutaan lakkauttaa Turussa, koska lopettamiskustannukset ovat Suomessa pienemmät kuin Italiassa. Wärtsilällä on ennestään moottorituotantoa Italiassa.
On täysin ymmärrettävää, että turkulaiset metallityöntekijät vaativat Wärtsilältä samansuuruisia irtisanomiskorvauksia kuin italialaisille maksetaan.
Yrityksille on luvassa reilun puolen miljardin euron veronkevennykset. Yritysten etujärjestöt ovat kuitenkin tyytymättömiä hallituksen verolinjaukseen. Yhteisövero putoaa 26 prosenttiin, mikä tarkoittaa käytännössä rahaa enemmän yritysten käyttöön. Hallitus lupaa alennuksia myös matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksuihin.
Teollisuuden suhdannebarometrin mukaan taloudessa on tällä hetkellä nousun merkkejä. Yksityisen sektorin rahoitusylijäämä on suuri ja yrityksille on tulossa roimat veronkevennykset. Tästä huolimatta teollisuus ei investoi Suomeen.
Yritysten irtisanomislinja ja napina veroratkaisuja kohtaan on helppo leimata ahneudeksi. Tunnetta eivät ole helpottaneet roimat osingot, joita osakkeenomistajien tileille on ropissut.
Kaksivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu on voimassa vielä runsaan vuoden. Irtisanomiset ovat tulehduttaneet työmarkkinailmapiiriä.
Ammattiyhdistysliike on toppuutellut tuloneuvottelujen aloittamista. Metallin Erkki Vuorenmaan mielestä ennen ensi vuoden alkupuolta ei tehdä liittokohtaista eikä tulopoliittista ratkaisua.
Ay-liike lyö seuraavalla kierroksella neuvottelupöytään irtisanomissuojan parantamisen, josta työantajat eivät suostu edes keskustelemaan.
Palkansaajien vaatimuslista on kova: tarvitaan työpaikkakohtaiset työllistämissuunnitelmat ja kriisitilanteissa myös työntekijöille henkilökohtaiset suunnitelmat ja irtisanottaville työnantajille lisää kukkarolle käyvää vastuuta.
Työantajaleirissä on haluja kuopata tulopoliittiset ratkaisut. Ay-liikkeessä työantajien puheet on tulkittu sodanjulkistuksesi kolmikantaista sopimus- ja neuvottelujärjestelmää kohtaan.
TT haluaa palkkojen joustavan myös alaspäin. Palkkahajonta loisi työantajien mukaan uusia työpaikkoja. Ay-liike ei hyväksy palkkojen sitomista alan tuottavuuden mukaan.
Puheet palkkahajonnasta luovat ay-liikkeessä voimakkaita paineita haudata aiemmin omaksuttu maltillinen palkkalinja.
Tuloratkaisun porkkanaksi hallitus on väläyttänyt uusia tuloverokevennyksiä. Ay-pomojen keskuudessa viesti on otettu vastaan ristiriitaisesti. Veroporkkanoilla ei taideta tällä kertaa houkutella palkansaajajärjestöjä maltillisen kokonaisratkaisun taakse.
Työnantajilla voi olla vuoden kulutta tiukka tilanne, kun työmarkkinaneuvotteluja saatetaan käydä sopimuksettomassa tilassa. Ay-pomojen kädet eivät ole silloin sidottu työrauhaan. Lakkoaseita jo teroitellaan ay-linnakkeissa.