Irlannin kansanäänestyksen tulos ei ollut yllätys, kylläkin pettymys. EU:n on löydettävä takaportti Irlannin mukaantulolle Lissabonin sopimukseen.
Irlanti kuuluu niihin maihin, jotka ovat hyötyneet konkreettisesti Euroopan unionin jäsenyydestä. Kehityksessään pitkältä takamatkalta lähtenyt saarivaltio on noussut EU:n myötävaikutuksella lyhyessä ajassa unionin taloudelliseen ykkösriviin.
Irlantilaisten itsensäkin avoimesti myöntämät jäsenyyden hyödyt eivät kuitenkaan painaneet paljon vaa´assa torstain kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksesta. Enemmistö asettui vastustamaan Lissabonin sopimusta. Tulosta ei voi pitää yllätyksenä, mutta pettymys se eittämättä on.
Irlanti ei asettunut suinkaan ensimmäistä kertaa unionin kehityksen jarrumieheksi. Selkeä enemmistö äänesti 2001 nurin Lissabonin sopimuksen edeltäjän, Nizzan sopimuksen. Ei-äänten enemmistö kääntyi ylivoimaiseksi kyllä-puolen voitoksi seuraavana vuonna järjestetyssä kömpelössä jatkokansanäänestyksessä.
Irlannissa on noin kolme miljoonaa äänioikeutettua. 27-jäseniseksi kasvaneessa unionissa on yhteensä noin 490 miljoonaa asukasta. Ei-puolen voitto merkitsee sitä, että pikkuriikkinen vähemmistö pystyi heittämään ison kapulan unionin rattaisiin. Jo 18 EU:n jäsentä on hyväksynyt sopimuksen. Irlannin vikurointi ei kuitenkaan saa hidastaa loppujen ratifiointitahtia. Jos näin kävisi, Irlannin vastuu olisi todella suuri.
Kapuloita on sadellut EU:n rattaisiin viime vuosina toki enemmänkin, mutta unioni oli ennen Irlannin kansanäänestystä päässyt jonkinlaiseen tasapainoon. Se järkkyi pahemman kerran, kun Ranska ja Hollanti äänestivät nurin Lissabonin sopimusta edeltäneen EU:n perustuslain.
Näyttää siltä, että Irlannin äänestyksessä otettiin kantaa Ranskan ja Hollannin tapaan sisäpoliittisiin ongelmiin. Kuukauden vallassa ollut pääministeri Brian Cowenin hallitus ei onnistunut vakuuttamaan irlantilaisia. Ei-puolen voittoon saattoi vaikuttaa sekin, että Cowenin edeltäjä Bertie Ahern joutui eroamaan talousrikosepäilyjen takia ja että hänen oikeudenkäyntinsä lykättiin kansanäänestyksen yli.
Olisi helppoa tehdä pikainen johtopäätös, että Irlannin äänestystulos tyrkkäisi unionin uuteen kriisiin. Pitää muistaa, että EU on tottunut etenemään kriisien kautta. Vaikka Lissabonin sopimus ei tulisikaan voimaan suunnitellusti ensi vuoden alusta, Nizzan sopimus pysyy voimassa. Se takaa, että unioni pystyy toimimaan.
Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Alexander Stubb suhtautuivatkin ei-tulokseen rauhallisesti. Asenne on järkevä. On vaikea hyväksyä, että Irlannin hylkäyksen takia sopimusta alettaisiin neuvotella uusiksi jo toistamiseen. Se vain avaisi aikaa vievän neuvottelukierroksen sekä oven uusille vaikeuksille ja iltalypsy-yrityksille. Stubb viittasikin jo luovaan ratkaisuun, jonka avulla Irlanti saataisiin ruotuun. Samalla tavallahan Tanska saatiin takavuosina mukaan, kun enemmistö oli äänestänyt Maastrichtin sopimusta vastaan.
Irlannin tulos aiheuttaa paljon päänvaivaa juhannusviikolla kokoontuville EU-johtajille. Tulos on epämukava yllätys etenkin puheenjohtajamaana heinäkuun alussa aloittavalle Ranskalle. Se joutuu maistamaan tavallaan omaa lääkettään, sillä juuri sen kansanäänestystulos vei unionin kriisiin, josta nyt oltiin lopultakin pääsemässä pois.
Irlannin ei-tulos todisti taas kerran sen, että unioni kärsii kroonisesta demokratia- ja legitimiteettivajeesta. Kansalaiset kokevat EU:n etäiseksi ja sulkevat silmänsä sen kiistattomilta saavutuksilta. EU:ssa olisi jo korkea aika löytää vihdoinkin keinot päästä kaksoisvajeesta eroon.