Kolumni

Irlanti on bre­xi­tin suurin häviäjä

Ei koskaan enää sotia. Tämä ajatus sai Euroopan maat alunperin hakeutumaan yhteen. Nyt EU:n uloin kivi Irlanti pelkää pahinta.

Ei koskaan enää sotia. Tämä ajatus sai Euroopan maat alunperin hakeutumaan yhteen.

Nyt EU:n uloin kivi Irlanti pelkää pahinta.

Kaksi vuosikymmentä on vihreällä saarella saatu elää rauhassa. Vuoden 1998 pitkänperjantain sopimus tyrehdytti verisen sissisodan Pohjois-Irlannissa. Vaikka protestantit ja katoliset pysyttelevät yhä omilla kaduillaan, sopimus on normalisoinut kanssakäymistä.

IIEA:n, Irlannin johtavan kansainvälisen politiikan ajatuspajan hallituksen jäsen Tony Brown vaikuttaa ylen ahdistuneelta, kun hän arvioi Dublinissa toimittajille brexitin vaikutuksia.

– Se uhkaa rauhaa saarella. Mitä tapahtuu, jos raja palautetaan, vanha mies huokaa.

EU:n tuleva ulkoraja provosoisi väestöä. Se muistuttaisi vanhasta konfliktista.

– Se voi nostaa jännitteitä. Asiat voivat romahtaa milloin tahansa.

Vaikka pohjoisirlantilaisista yli puolet halusi kansanäänestyksessä jäädä EU:hun, muodostuisi Pohjois-Irlannin rajasta brexitin myötä EU:n kova ulkoraja. Britannian tulevat vaalit ovat vain kiristäneet asetelmaa.

Vielä on raja pohjoisessa avoin ja näkymätön. Eron huomaa vain siitä, että liikennemerkeissä kilometrit muuttuvat maileiksi. Asukkaat käyvät ostoksilla ja vierailevat toistensa luona vapaasti. 23 000 ihmistä ajaa päivittäin töihin rajan yli.

Pohjoisirlantilaisilla on oikeus saada Irlannin kansalaisuus. Hakemusten määrä on lisääntynyt rajusti brexit-uhan takia.

Kuusi yritystä kymmenestä ennakoi brexitin leikkaavan liiketoimintoja. Irlanti vie valtaosan maataloustuotteistaan Britanniaan.

Kaiken piti olla niin hyvin. Vielä 2013 Irlantia uhkasi konkurssi Kreikan tapaan, mutta jo muutaman vuoden talous on kasvanut ennätystahtia. Rakentajista on pulaa ja työttömyys painunut 15:sta prosentista kuuteen. IIEA:n mukaan Irlannin bruttokansantuotteesta jo neljännes tulee ulkomaisista yrityksistä. 12,5 prosentin yhteisövero vetää puoleensa investointeja. Yhdysvallat on jo suurin yksittäinen kauppakumppani Britannian sijaan. Irlannissa toimivat niin Facebook, Google kuin Twitterkin. Rahoitusyritys JP Morgan on vasta hankkinut Dublinista kiinteistön, jonne se muuttaa Lontoon toimintoja.

Irlannilla ei ole muuta keinoa kuin säilyttää toiveikkuutensa ja etsiä liittolaisia Berliinin ja Pariisin suunnalta. Hyökkäys on paras puolustus. Dublin haluaisi korvaukseksi EU:n pankkiviraston Lontoosta.

Ryanair taas etsii jo aktiivisesti uusia tukikohtia kymmenille lentokoneille, jotka se vetäisi Britanniasta brexitin myötä. Yhtiö on uhannut, että palvelut avoimen taivaan EU:hun loppuvat, jos Britannia jättäytyy ulkopuolelle.

EU-jäsenyys on auttanut irlantilaisia luomaan omaa identiteettiä. Kohonnut itsetunto heijastuu vahvana EU-kannatuksena. Liki neljännes väestöstä on maahanmuuttajia, puolalaisia ja liettualaisia, mutta tarjolla ei ole maahanmuuttoa vastustavaa puoluetta. Vasta perjantaina Fine Gael valitsi uuden puoluejohtajan: pääministeriksi nousee intialaisperäinen Leo Varadkar. Vähemmistöhallitusta tukee sopimus työrauhasta opposition kanssa.

Dublinissa leijuu alati toive siitä, että saari vielä yhdistyisi. Prosessin voi sysätä Lontoossa liikkeelle vain Brysselin miljardit menettävä Pohjois-Irlanti. Mallia voisi näyttää Skotlanti, jos se lähtee irtautumaan brexitistä kansanäänestyksellä. Silloin Pikku-Britannia saisi kokea, miltä tullimuuri tuntuu omalla saarella.