Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Irlanti on viime viikkoina loistanut otsikoissa.
Uutisten sävy ei ole ollut mairitteleva.
Maa ajautui lyhyessä ajassa ensin pankkikriisiin ja sen kautta valtion velkakriisiin. Lopulta hallituksen oli pakko turvautua ulkoiseen apuun.
Kymmenen vuotta sitten Irlannin taloudesta kertovien uutisten sävy oli täysin toinen. Puhuttiin Irlannin ihmeestä ja kelttiläisestä tiikeristä. Syynä oli Irlannin nopea talouskasvu. Puhe kelttiläisestä tiikeristä ei ollut vailla katetta. Parissa vuosikymmenessä Irlanti teki tiikerinloikan, joka nosti maan pois köyhyydestä ja teki siitä yhden Euroopan vauraimmista maista.
1980-luvun puolivälissä henkeä kohden laskettu bruttokansantuote oli 30 prosenttia nykyisten euromaiden keskiarvon alapuolella. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin luku oli saman verran euroalueen keskiarvon yläpuolella.
1980-luvun puolivälissä Irlannin talous oli surkeassa kunnossa. Työttömyys oli noussut 17 prosenttiin. Valtiontalous oli ollut vuosikymmenen ajan pahasti alijäämäinen. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli ylittänyt 110 prosentin rajan.
Ankara verotus jähmetti taloutta, ja inflaatio söi kilpailukykyä. Vuonna 1986 maa oli velkakriisin partaalla. Jotakin oli pakko tehdä.
Talouspolitiikassa tehtiin radikaali suunnanmuutos. Valtion menoja leikattiin rajusti. Tuloverotusta kevennettiin. Sen vastapainoksi työmarkkinaosapuolet sitoutuivat pitkäaikaiseen palkkamalttiin.
Irlanti ryhtyi houkuttelemaan maahan suoria sijoituksia ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista. Tässä otettiin käyttöön kaikki välineet. Alhainen yritysvero oli näistä vain yksi - eikä edes tärkein - keino.
Kaavoituspolitiikalla ulkomaisten yritysten tulo maahan tehtiin helpoksi ja koulutuspolitiikalla houkuttelevaksi. Klusteriajattelun pohjalta maahan etsittiin useita toimijoita muutamalta avainalalta. Näitä olivat sähköteknisten laitteiden valmistus, ohjelmistotuotanto ja lääketeollisuus.
Uusi strategia onnistui hyvin, jälkikäteen katsottuna ehkä liiankin hyvin. Vuosien 1990 ja 2007 välillä talous kasvoi keskimäärin 6-7 prosenttia vuodessa. Menestys perustui tuottavuuden ja työvoiman tarjonnan nopeaan kasvuun.
Tuottavuuskasvun taustalla olivat maahan tehdyt investoinnit. Ne oli saatu aikaan houkuttelemalla maahan ulkomaisia yrityksiä. Alhaisella verotuksella ja palkkamaltilla tuettiin yritysten kannattavuutta, mikä synnytti lisää investointeja.
Työvoiman tarjonta nousi, kun maahan alkoi muuttaa muualla koulutuksen ja ammattitaidon hankkineita irlantilaisia. Aikaisemmin Irlannista perinteisesti muutettiin pois heti, kun kynnelle kyettiin. Nyt tultiin takaisin.
Tuottavuuden ja työvoiman tarjonnan kasvuun perustuva talouskasvu pysyi terveellä pohjalla aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Samoihin aikoihin Irlannin kasvumoottori alkoi muista syistä mennä huonoon suuntaan.
Ulkomaisten suorien sijoitusten houkutteluun perustuva kasvustrategia oli toimiva niin kauan, kun oli olemassa iso tuottavuuskuilu, joka haluttiin kuroa umpeen. Tässä onnistuttiin hyvin.
Samaa tiikerinloikkaa ei kuitenkaan voi tehdä kahta kertaa. Irlannin talouskasvu olisi ollut normalisoitumassa vertailukelpoisten OECD-maiden keskimääräisen kasvuvauhdin tasolle, ellei kuvaan olisi tullut muita tekijöitä. Nämä muut tekijät veivät Irlannin talouden kestämättömälle uralle.
Toista vuosikymmentä jatkunut nopea kasvu juurtui ihmisten odotuksiin. Kasvun odotettiin jatkuvan yhtä nopeana vielä pitkään. Se kannusti ihmisiä velkaantumaan ja teki heidät välinpitämättömäksi asuntohintojen nousulle.
Samasta syystä poliittiset päättäjät lisäsivät julkisia menoja. Menoja oli helppo kasvattaa, koska nopea kasvu paisutti verotuloja.
Nopea kasvu jatkui vuoteen 2006 saakka. Nyt kasvua pitivät yllä rakentamisen ja rahoitustoiminnan paisuminen. Molempia vauhditti kotitalouksien ja kiinteistötoimialalla toimivien yritysten halukkuus velkaantua lisää ja lisää. Onnistunut tiikerinloikka oli jysähtänyt kuplatalouteen.
Kotoperäinen pankkikriisi oli Irlannissa tulollaan jo vuosikymmenen puolivälissä, siis paljon ennen kansainvälisen rahoituskriisin puhkeamista syksyllä 2008. Kansainvälinen kriisi moninkertaisti Irlannin ongelman kokoluokan.
Nyt Irlanti on uudelleen pakon edessä. Hallitus on laatinut ohjelman, jonka avulla julkinen talous on tarkoitus saada uudelleen ruotuun seuraavan viiden vuoden aikana.
Viime viikonloppuna Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto päättivät Irlannin tukipaketista. Lainatuella pyritään auttamaan Irlanti pahimman yli. Tuki on ehdollista. Luvattu lainaraha maksetaan vain, mikäli Irlanti toteuttaa lupaamansa sopeuttamistoimet. Niihin kuuluu ylisuureksi paisuneen pankkitoimialan saneeraus.
Irlanti ei tehnyt tiikerinloikkaansa turhaan. Sen myötä maahan syntyi laajamittaista yrittäjätoimintaa ja osaamista. Suuri osa yritteliäistä maahanmuuttajista on jäänyt maahan odottamaan parempia aikoja.
Tuotanto on kriisin jälkeenkin huomattavasti korkeammalle tasolla kuin mitä se olisi, jos kasvupyrähdys olisi jäänyt toteuttamatta.
Irlannilla on kyky huolehtia sitoumuksistaan. Muutaman vuoden päästä kelttien tiikeri on taas voimissaan, kokemuksista viisastuneena.