Kun Iranin valvojien neuvosto 11. tammikuuta kielsi 3 600 parlamenttivaalien ehdokkaan osallistumisen vaaleihin, käynnistyi psykodraama, jossa on nyt alkanut uusi episodi.
Yksi Iranin varapresidenteistä, Mohammed Ali Abtahi, ilmoitti keskiviikkona, että useat uudistusmieliset ministerit ja varapresidentit ovat eroamassa. He vahvistavat eropäätöksensä, mikäli konservatiivien hallitsema valvojien neuvosto ei korjaa virhettään.
Tasavallan ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein pyynnöstä neuvosto onkin tarkistanut ratkaisuaan: se on jo sallinut 300 ehdokkaan osallistumisen vaaleihin, mutta uudistusmieliset eivät pidä määrää ja hyväksyttyjen ehdokkaiden henkilöitä riittävänä myönnytyksenä.
He haluavat erityisesti, että nykyisen parlamentin jäsenet ja muut hylätytyt tunnetut poliitikot, jotka on menneisyydessä katsottu kelvollisiksi ehdokkaiksi, otetaan mukaan vaaleihin.
Mikäli näin ei tapahdu, jopa itse tasavallan presidentti Mohammed Khatami aikoo erota, Abtahi vakuutti.
Khatami kuitenkin kiisti tämän väitteen. Davosissa käynnissä olevan Maailman talousfoorumin yhteydessä Sveitsin televisiolle antamassaan haastattelussa Khatami ilmoitti, että hän "aikoo tälläkin hetkellä jatkaa tehtävässään".
Khatamin mukaan Iranin poliittisia piirejä repivät kiistat "kuuluvat politiikkaan", ja hän vakuutti, että helmikuun 20. päivän parlamenttivaaleista tulee "vapaa kilpailu".
Järjestelmä menettänyt
oikeutuksensa
Tämä uusi jakso vallan sisäisissä kiistoissa korostaa "poliittisen järjestelmän menettäneen oikeutuksensa", arvioi Iranin asiantuntija, Pariisin yhteiskuntatieteellisen korkeakoulun johtaja Farhad Hosrokhavar.
Koska uudistusmieliset eivät ole onnistuneet täyttämään iranilaisten odotuksia, eivätkä he tiettyä kulttuurista vapautumista lukuunottamatta ole pystyneet toteuttamaan mitään syvällisiä rakenteellisia muutoksia, iranilaiset seuraavat nyt lähes välinpitämättöminä tätä johtavien ryhmien keskinäistä taistelua, lisää tämä iranilaista syntyperää oleva tutkija.
Ei siis ole kovinkaan todennäköistä, että väestö lähtisi liikekannalle uudistusmielisten puolesta, eivät edes opiskelijapiirit, jotka ovat uupuneet heidän toimintaansa vuodesta 1999 lähtien lakkaamatta kohdistuneiden tukahdutustoimien vuoksi. Khatami ja hänen lähipiirinsä eivät ole tehneet mitään opiskelijoiden liikkeen tukemiseksi.
"Tämä on vakavin institutionaalinen kriisi 25 vuoteen. Vallanpitäjien ja yhteiskunnan välinen kriisi alkoi viisi vuotta sitten", Hosrokhavar sanoo.
Hän ei pidä mahdottomana, että iranilaisten äänestysvilkkaus helmikuun 20. päivän vaaleissa jäisi hyvin alhaiseksi, mikä sopisi hänen mukaansa mainiosti konservatiiviselle siivelle, joka tietää, että se voi joka tapauksessa luottaa siihen, että kymmenen prosenttia äänioikeutetuista käy äänestämässä.
Väestön pettymys näkyi jo kunnallisvaaleissa, joiden äänestysvilkkaus jäi 13 prosenttiin.
Tämä hallinnon kovan linjan edustajien mahdollinen lyhytaikainen riemuvoitto olisi pidemmällä tähtäimellä kuitenkin tuhoisa, koska järjestelmä pyörii nyt tyhjää.
Se voisi synnyttää uusia, väkivaltaisiakin radikalisoitumisen muotoja yhteiskunnan sisällä, varsinkin muutostoiveissaan pettyneen nuorison keskuudessa.