Iranilla ei ole aikeita noudattaa ydinohjelmaansa koskevia YK:n päätöksiä. Päin vastoin Iran uhkailee öljyaseella.
Libanonissa jo lähes kuukauden jatkuneet ja yhä vain pahempaa jälkeä aikaan saavat taistelut ovat jo sinällään järkyttäviä. Kehitys Iranissa saattaa kuitenkin aiheuttaa kansainväliselle yhteisölle vielä paljon enemmän päänvaivaa. Nämä kaksi asiaa ovat kaiken lisäksi kytköksissä toisiinsa, ja myös Irakin sota liittyy tähän vaaralliseen sotkuun.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi viime viikolla päätöslauselman, joka määräsi Iranin lopettamaan uraanin rikastamisen elokuun loppuun mennessä ja avaamaan ydinohjelmansa kansainvälisille tarkastajille
Iran vastasi sunnuntaina kertomalla, että se aikoo laajentaa ydinohjelmaansa. Samalla se ilmoitti mahdollisista vastatoimista niitä maita kohtaan, jotka osallistuvat YK:n pakotteisiin. "Älkää pakottako meitä tekemään mitään, mikä saa ihmiset palelemaan kylmässä", ilmoitti Iranin pääneuvottelija Ali Larijani. Tämä kaikki kertoo, että voimansa tunnossa olevalla Iranin johdolla ei ole minkäänlaista suhteellisuudentajua
YK ei edes ole vielä päättänyt mitään pakotteista. Turvallisuusneuvosto on vasta ilmoittanut, että se aikoo harkita niitä. Kiina ja Venäjä ovat vastustaneet tämän tiukempia sanankäänteitä.
Iranille annettu takaraja ei ole vielä käsillä, eikä mahdollisten talouspakotteiden luonne ole selvillä. Iran on kuitenkin jo nyt tehnyt oman linjansa selväksi: mitä YK sitten päättääkin, se aikoo viitata päätökselle kintaalla. Uhkailu "öljyaseen" käytöstä on suunnattu länsimaita, ennen muuta Yhdysvaltoja vastaan. Tämä ei tiedä tapahtumien jatkolle hyvää.
Iran on jo nyt, ainakin välillisesti, sodassa Israelin kanssa. Sen pitkälti aseistama ja rahoittama Hizbollah pitää Libanonissa sitkeästi puoliaan Israelin massiivisia iskuja vastaan. Teheranissa sodan kulkua on seurattu varmasti tyytyväisinä.
Samaan aikaan Iran on määrätietoisesti kasvattanut vaikutusvaltaansa Irakin shiiojen keskuudessa. Iranista on tullut yhä voimakkaampi alueellinen mahti.
Alkukesästä länsimaat laativat Iranille hyvin avokätisen neuvottelutarjouksen saadakseen sen epäilyttävän ydinohjelman aisoihin. Presidentti Mahmoud Ahmadinejad on viikkoja sitten ilmoittanut, että Iran vastaa siihen 22. elokuuta.
On syntynyt kiivaita spekulaatioita siitä, miksi on valittu juuri tämä päivä ja millainen vastaus silloin annetaan. Tilanteen luonnetta kuvaa, että selityksiä on haettu enemmän islamilaisten uskonnontulkintojen kuin kansainvälisen diplomatian suunnalta.
On toki mahdollista, että Iran tarttuu kansainväliseen neuvottelutarjoukseen ja että sen ydinohjelmasta päästään keskustelemaan normaaliin tapaan. Mutta yhä vahvemmin näyttää siltä, että meneillään olevassa kehityksessä "normaali" kansainvälisen politiikan logiikka ei päde.
Talouspakotteet eivät paljon hetkauttaisi Irania, joka on jo nyt pitkälti eristetty. Öljytulojen katkeaminen tietäisi vaikeuksia, mutta niitä on luvassa muullekin maailmalle, jos Iran lopettaa öljynvientinsä.
Teheranin näkökulmasta katsoen voimapolitiikka on toistaiseksi ollut onnistunutta. Mikään ei viittaa siihen, että Iran aikoisi muuttaa kurssiaan. Se saattaa päin vastoin vauhdittaa tilanteen kärjistämistä.
Kansainväliselle yhteisölle, sen mukana Suomelle Euroopan unionin puheenjohtajana, tästä saattaa kehittyä monin verroin Libanonin sotaa suurempi ongelma. Mutta diplomatian yhtenä perusedellytyksenä on, että osapuolet aidosti tahtovat saada ratkaisuja aikaan neuvottelupöydissä, ei jossain aivan muualla.