Kesäkuun alun päivinä Kreikan ylle ilmestyi Israelin ilma-ase. Yli sata hävittäjää, F16- ja F15-koneita, helikoptereita ja tankkauskoneita harjoitteli ilmataisteluita, iskuja maakohteisiin, lentotankkausta ja pelastustehtäviä. Tämä tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä Kreikan viranomaisten kanssa.
Etäisyys Israelista Kreikkaan vastaa kutakuinkin etäisyyttä Israelista Iraniin. Kun tiedot poikkeuksellisen isosta ilmaharjoituksesta vuotivat New York Times -lehden kautta julkisuuteen 20. kesäkuuta, operaation tulkittiin testanneen israelilaisten kykyä lentää Iraniin, pommittaa maan ydinteknologian kohteita ja pelastaa mahdollisesti alasammuttavia lentäjiä.
Tätä ei tietysti ole virallisesti myönnetty, ja Israel on treenannut noilla Välimeren kulmilla ennenkin. Mutta viesti lähti Teheraniin, ja muuallekin. Israelilla on kyky lähteä liikkeelle, jos se niin päättää.
Joko Yhdysvaltain tai Israelin hyökkäyksestä Iraniin sen ydinohjelman vuoksi on puhuttu jo useamman vuoden ajan. Sellaisia suunnitelmia on selvästi ollut. Koska mitään ei ole tapahtunut, ehti jo tuntua siltä, ettei se vaara ole enää ajankohtainen. Mutta nyt jälleen nuo puheet ovat tulleet voimalla takaisin.
Tunnettu tutkiva journalisti Seymour Hersh on amerikkalaisessa New Yorker -lehdessä tehnyt useita paljastuksia siitä, kuinka George W. Bushin hallinto on salaa pohjustanut sotilaallista toimintaa Irania vastaan. Tämän viikon numerossa Hersh kuvaa jälleen salaisia operaatioita Iranin horjuttamiseksi. Mutta hän kertoo myös puolustusministeri Robert Gatesin varoittaneen, ettei ennaltaehkäisevää iskua Irania vastaan pidä tehdä.
On aivan ilmeistä, että Bushin hallinnon sisällä mielipiteet jakautuvat. Asiaa on kyllä harkittu, mutta mitään sellaisia tietoja ei missään vaiheessa ole tullut, että iskua olisi jo välittömästi valmisteltu. Vaikka Bush ja varapresidentti Dick Cheney iskua tahtoisivat, sen aloittaminen on poliittisesti kovin vaikeaa, ellei Iran tee jotain isoa provokaatiota. Tai ellei saada ainakin näyttämään siltä.
Vaara siis ohi? Ei suinkaan, vaan se on kasvussa.
Israel pitää Iranin mahdollista ydinohjelmaa tämän hetken suurimpana vaarana olemassaololleen. Jos Israel iskee ensin, Yhdysvallat voi tulla mukaan kantamatta silti suurinta poliittista vastuuta. On olemassa yksi oleellinen aikataulutekijä: moni pohtii sitä, aikooko Bush vielä ennen virkakauden päättymistä "hoitaa" Iranin tavalla tai toisella. Israelinkin olisi toimittava Bushin aikana, muuten tuen saanti voi mutkistua.
Tällöin spekulointi kohdistuu ennen muuta siihen vuoden lopun ajanjaksoon, jolloin presidentinvaalit on käyty mutta valtaa ei vielä ole vaihdettu.
Tuo kaikki on yhä pelkkää pohdintaa, mutta sen pohdinnan konkreettisia seurauksia voi jokainen huomata autoa tankatessaan. Öljyn tynnyrihinta on hiljattain ylittänyt ensimmäisen kerran 140 dollaria, ja tuoreinta nousua on selitetty Iranin kiristyvällä tilanteella. Paljonko se hinnassa oikeasti vaikuttaa, sitä on vaikea ellei mahdoton tarkkaan sanoa.
On päivänselvää, että toteutuessaan kriisi Iranissa lennättäisi öljyn hinnan nousuun kohti taivaita. Koska tuo mahdollisuus on taas entistä lähempänä, markkinoiden spekulointi on jo osaltaan nostanut öljyn hintoja. Eli jos arvioidaan hinnan jatkossa olevan 200 dollaria tai paljon senkin yli, siihen varaudutaan jo nyt.
Iran puolestaan kertoi maanantaina aikovansa kaivaa "320 000 hautaa" rajoilleen, jotta voisi kohdella maahan pian tunkeutuvia vihollisia eli siinä vaiheessa jo vainajia Geneven sopimuksen mukaan. Ei ehkä tehokkain mahdollinen tapa valmistautua ilmaiskujen varalle, mutta varmaan sekin jossain propagandassa toimii. Sanasotahan on jo täydessä käynnissä.
Onko Iran hankkimassa ydinaseita? Mahdoton sanoa. Ydinohjelma sillä ainakin on, eikä sitä koskevista neuvotteluista ole tuntunut tulevan oikein mitään. Jos Israel on vakuuttunut uhkan kasvamisesta, oman logiikkansa mukaan sen pitäisi toimia ajoissa ja yllättäen. Isku ei toimi, jos se ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eli milloin tahansa.
Mitä enemmän Irania painostetaan, sitä vähemmän sen maan maltillisille voimille jää tilaa.
Tässä siis ollaan. Hetken voi miettiä, miltä maailma näyttää iskua seuraavana päivänä, kun öljyn hinta nousee raketin lailla, kun pörssikurssit putoavat kuin kivi ja kun juutalaiset, kristityt ja islamilaiset valtiot moukaroivat toinen toisiaan palavan Persianlahden liepeillä. Se samaan aikaan, kun elintarvikkeiden hintojen, talouden ja ilmaston kehitys on muutenkin muuttunut hälyttäväksi.
Parempiakin vaihtoehtoja on olemassa.