Washington Mitä enemmän he aiheesta puhuvat, sitä vähemmän heihin uskotaan. Yhdysvaltain johtajat vakuuttavat päivittäin, ettei Iranin pommittaminen tule kysymykseenkään.
Viime torstaina puolustusministeri Robert Gates vakuutteli, "sanon nyt sadannen kerran, että me emme etsi tekosyytä käydäksemme sotaan Irania vastaan". Mutta mikään ei auta. Bushin hallinnon uskotaan tekevän salaisia valmisteluja. Edustajainhuoneen demokraattinen puhemies Nancy Pelosi esitti taas muutama päivä sitten varoituksen: "presidentillä ei ole valtuuksia lähteä Iraniin".
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuume nousee Washingtonissa. Huhut "sotilaallisesta ratkaisusta" alkavat yleensä liikkua merkittävien diplomaattisten päivämäärien lähestyessä. Perjantaina Kansainvälisen atomienergiaviraston IAEA:n johtaja Mohamed ElBaradei esittelee YK:lle raporttinsa joulukuussa 2006 hyväksytyn päätöslauselman numero 1737 toimeenpanosta. Tuo päätöslauselma määrää pakotetoimia Irania vastaan.
Vetäytyminen
Irakista valmisteilla
Lämpötila on noussut myös sen takia, että Yhdysvaltain johtajat ovat päivittäin esittäneet syytöksiä Irakissa toimivia "iranilaisverkostoja" vastaan. Pentagon vakuuttaa, että kyse on vain puolustuksesta, ei hyökkäyksestä, ja että sanankäytön jyrkkenemisellä pyritään suojelemaan sotilaiden henkiä, joita Iranissa valmistetut räjähteet uhkaavat.
Washington on päättänyt "vahvistaa aktiivisesti asemiaan Irakissa", kuten Iran-kysymyksestä vastaava ulkoministeriön kolmosmies Nicholas Burns vakuuttaa, osin siksi, että tavoitteet ovat myös kauempana tulevaisuudessa. Sanovatpa amerikkalaiset mitä tahansa, he valmistautuvat jo Irakista vetäytymiseen. Mutta he eivät aio jättää maata Teheranin hallinnon kovan linjan edustajien käsiin.
"Olemme olleet Persianlahdella vuodesta 1949 lähtien. Meillä on vastuu taata ystäviemme turvallisuus", Burns totesi vastikään.
Laajassa haastattelussa New York Times -lehdessä Iranin Bagdadin suurlähettiläs Hassan Kazemi Qumi vastasi Burnsille 29. tammikuuta, että iranilaiset ovat myös paikalla, "auttamassa", ja että he aikovat laajentaa rooliaan ja jopa sijoittaa Iranin valtionpankin haarakonttorin vihreän vyöhykkeen laitamille Bagdadiin.
Sota pahin
vaihtoehto
Huolimatta jatkuvista viittauksista Iranin kasvavaan uhkaan, sotaa ei todennäköisesti ole suunnitelmissa, ainakaan "toistaiseksi".
Iran ei ole Irak. Vuoden 2003 alussa saattoi aistia tappelunhalua. Tänä päivänä edes Yhdysvaltain hallinnon haukat eivät puhu Iranin vastaisesta hyökkäyksestä muuten kuin "pahimpana vaihtoehtona, mikäli Iran hankkii ydinaseen".
Hallinto on kehitellyt uuden strategian - Iranin kuristamisen - ja se on osoittautumassa tehokkaaksi.
"Me tiukennamme otetta ja katsomme, tekeekö se kipeää", eräs virkamies kiteytti.
Amerikkalaiset arvioivat, että heillä on aikaa.
"Olemme vakuuttuneita siitä, että ennemmin tai myöhemmin hinta eristyksestä nousee Iranin kannalta niin korkeaksi, että se tulee neuvottelupöytään", selitti Nicholas Burns viime viikolla.
Amerikkalaisten strategia Iranin hillitsemiseksi on monimuotoinen, Burns totesi puhuessaan Brookings Institutionissa.
Ruuvia
kiristetään
Alun epäröinnin jälkeen, joka jatkui vielä syksyllä 2006 kolmen ja puolen kuukauden ajan käytyjen keskustelujen ajan, hallinto päätti sitoutua uuteen YK:ssa käytävään neuvottelukierrokseen, jossa keskustellaan siitä, mitä jatkoa joulukuussa hyväksytyille pakotteille seuraa.
"Vain yksitoista maata on kansainvälisten pakotteiden kohteena. Päätöslauselmalla 1737 on merkittävä vaikutus Iraniin. Se on synnyttänyt keskustelua."
Amerikkalaiset aikovat kiristää ruuvia ottamalla keskusteluihin mukaan niiden al-Qaida-taistelijoiden kohtalon, jotka pidätettiin vuonna 2002 Iranissa heidän paettuaan Afganistanista. Taistelijat ovat kotiarestissa, mutta Yhdysvaltain hallinnon kovan linjan edustajat syyttävät heitä iskujen johtamisesta.
Talouspakotteet kuin
laserkirurgiaa
Bushin hallinto on löytänyt myös uuden työkalun, taloudelliset pakotteet. Ne eivät vaadi YK:n hyväksyntää.
"Ne ohjautuvat hyvin tarkasti maaliinsa. Ne kohdistuvat johonkin yksilöön. Niitä pannaan toimeen ja keskeytetään. Se on kuin laserkirurgiaa", selitti Matthew Levitt, joka aikaisemmin vastasi tiedusteluasioista valtiovarainministeriössä.
Terrorismin vastaisen Patriot Act -asetuksen nojalla useilta iranilaisilta rahoituslaitoksilta on kielletty dollarin käyttäminen tai niitä on vaadittu hyödyntämään amerikkalaisia pankkeja. Amerikkalaiset ovat käyneet noin 40 maan pankeissa selittämässä, miksi niiden ei kannata tehdä yhteistyötä Iranin kanssa.
Erään rahoitusasiantuntijan mukaan rahalaitokset pelkäävät valvontatoimia, mikäli ne eivät suostu yhteistyöhön.
Tätä rahoitusdiplomatiaa on käytetty Pohjois-Koreaa ja palestiinalaisten Hamas-järjestöä vastaan ja Washington on nyt ulottanut sen koskemaan myös Sudania.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate