Iranilainen orkesteri Golreezan yhdistää maansa ikivanhaa klassista musiikkia ja kansanmusiikkia tavalla, joka pulppuilee elämäniloa ja energiaa.
Mystisen mietteliäät jaksot saavat seuraavassa käänteessä vauhtia laukkaavista rytmeistä ja jousisoitinten poljennosta. Välillä yhtyeen johtohahmo, laulaja Mohammad Golreez Golpayegani yhtyy mukaan musisointiin, ja välillä kaikki muusikot puhkeavat kuorolauluun.
Melodiat ovat yllättävän kotoisia ja tarttuvia, vaikka asteikot poikkeavatkin eksoottisesti länsimaisesta. Korviinpistävä piirre musiikissa on yksiäänisyys. Sointusäestystä ei ole, vaan kaikki soittimet koristelevat samaa melodialinjaa.
Mohammad Golreezin mukaan vauhdikkaitakaan kappaleita ei pidä erehtyä luulemaan tanssimusiikiksi. "Iranilaisen musiikin sisältämä energia on pikemminkin henkistä lajia kuin tanssimaan houkuttelevaa, ja siksi uskonnolliset johtajatkin hyväksyvät sen. Musiikista huokuu ajaton rauha, jonka tarkoitus on jalostaa kuulijaa henkisesti", Mohammad Golreez kuvaa.
Golreez korostaa tekstien sisältöä ja sen yhteyttä musiikkiin. Klassisen persialaisen runouden uskotaankin olevan kirjoitettu juuri laulettavaksi.
Seitsenhenkinen Golreezan-orkesteri vierailee Suomessa Iranin suurlähetystön kutsusta. Paljon maailmaa matkannut yhtye esiintyi Helsingin ohella ainoastaan Oulussa. Kiitos tästä kuuluu aktiivisille järjestäjätahoille, kansainväliselle toimintakeskus Toppeliukselle ja nuorisoasiain keskus Nukulle. Tulkkina toimivan Toppeliuksen toiminnanjohtajan Shahnaz Mikkosen avulla asiointi Oulussa on sujuvaa.
Sensuuri hellittämässä?
Iranilainen musiikki on vuoden 1979 vallankumouksesta lähtien ollut eri tavoin viranomaisten valvonnassa. Naismuusikon mukanaolo Golreezanin kiertueella viestii siitä, että vapaammat tuulet puhaltavat, ja sen myös halutaan näkyvän ulospäin.
Mohammad Golreez vakuuttaa, että musiikinlajien ja tyylien moninaisuus on nykyään sallittu. Levytettävät teokset joutuvat silti läpikäymään sensuurin niin sanojensa kuin musiikkinsa puolesta.
Edustuskelpoisen klassisen musiikin on oltava puhdasta vieraista vaikutteista. Virallisessa linjauksessa korostuvat kansalliset arvot ja perinteet.
Golreezan-orkesteri kuuluu niihin, jotka ovat ansioituneet iranilaisen kulttuuriperinnön tutuksi tekemisessä.
Tuoretta otetta orkesteri on hakenut yhdistämällä eri maakuntien perinnesoittimia, uutta runoutta ja kansanmusiikkia klassiseen persialaiseen musiikkiin ja runouteen. Myös länsimaista viulua käytetään. "Meidän musiikkimme asettaa klassisen ja kansanmusiikin vuoropuheluun. Tällä tavalla olemme saaneet erilaiset yleisöt kiinnostumaan", Golreez iloitsee.
Uuden muusikkopolven kasvattaminen on kuitenkin pitkän linjan haaste. Korvakuulolta oppimiseen ja improvisointiin pohjaavaa perinnettä ei voi noin vain välittää nuottien kautta.
"Tyylinmukaisen esitystavan hallintaan voi kasvaa vain kuuntelemalla ja kuuntelemalla. Nuotinnettu musiikki on vain lähtökohta tulkinnoille, joiden on tarkoitus elää tilanteen mukaan. Siksi on tärkeää viedä musiikkia ihmisten kuultavaksi", Golreez linjaa kasvatuksellista tehtäväänsä.
Naiset eivät saa laulaa
Kamanche-jousisoitinta soittava Shimma Blokifar on tyytyväinen siihen, että naisetkin saavat vuosikymmenten tauon jälkeen näyttää taitonsa muusikkoina.
Hän vakuuttaa hymyillen, että tytöillä on yhtä hyvät mahdollisuudet musiikin opiskeluun ja esiintymiseen kuin pojillakin. Tämä kuitenkin lienee vain puoli totuutta. Tiettävästi vasta kuusi vuotta sitten naismuusikot saivat vilahtaa Iranin televisiossa ensimmäistä kertaa.
Blokifar myöntää, että naisten esiintymisessä on rajoituksensa: he saavat esittää yksinlaulua vain naisten läsnäollessa. Vuoden 1979 vallankumous katkaisi naisten pitkät perinteet laulumusiikin tulkitsijoina.
Onneksi Blokifar voi taiturillisella soittotaidollaan ilmaista itseään laulajan tavoin: kamanche soi hänen käsissään pehmeän ilmeikkäästi kuin viulu, hengittäen ja painottaen säkeitä lauluäänen tapaan. On helppo uskoa, että ihmisääntä pidetään myös iranilaisen soitinmusiikin esikuvana. Melodiat liikkuvat hyvin suppealla alalla niin, että niihin olisi helppo yhtyä laulaen.
Blokifarin kamanche-soittimen seurana soi Oulussa tonbak-rumpu. Sormiaan kiivaasti ravistellen Pejman Akhvas irrotti sylissä pidettävästä soittimesta tehoja, joita voisi verrata aavikkotuuleen tai meren aaltoiluun. Myös orkesterin toisen lyömäsoittajan Reza Mahinin akrobaattisuus ällistytti. Hänen soittamansa daf-rumpu näytti kieppuvan ilmassa pelkkien sormien varassa. Yhdestä soittimesta kumpusi länsimaiseen rumpupatteristoon verrattava äänten moninaisuus.