NokiaSiemens Networks on selittäjän paikalla sen jälkeen, kun Iranin turvallisuuskoneisto selätti mielenosoittajat. Mutta poliittisen mullistuksen eteneminen on kiinni historian dynamiikasta, ei viestiliikenteen hallinnasta.
Kesäkuussa Teheranin kadut olivat täynnä enimmäkseen nuoria mielenosoittajia, jotka protestoivat vaalivilppiä vastaan ja vaativat uudistuksia. Tämä joukko ilmestyi nopeasti, kiitos muun muassa Facebookin, YouTuben ja Twitterin, internetin ja mobiilimaailman yhteisöjen ja viestiverkkojen.
Ei siitä silti tullut mitään uutta netin ja kännyköiden turvin tehtyä vallankumousta. Joku toinen veti pitemmän korren. Ei Iranin oppositio ole mihinkään kadonnut, paitsi osa vankilaan, mutta kaduille he eivät ole samaan tapaan uskaltautuneet.
Eivät, koska pelkäävät Iranin tiedustelukoneiston pystyvän seuraamaan, mitä he tekevät ja viestivät. Pelon yhtenä seurauksena Nokian kännyköiden myynti Iranissa romahti, koska viestiseurannan ytimenä sanotaan olevan NokiaSiemens Networksin viime vuonna toimittama tarkkailulaitteisto.
Sen sanotaan pystyvän lukemaan ja tunnistamaan kaiken, mitä iranilaisten viestiliikenteessä tapahtuu. NSN myi kyseisen laitteiston valmistaneen yksikkönsä keväällä Saksaan mutta ei ole kiistänyt vanhoja bisneksiään Iranissa.
Yhtiön mukaan kyseessä on laillinen seurantalaite, jollaisia myös kaikkien EU-maiden lainsäädäntö edellyttää, ja joka pystyy seuraamaan vain paikallisia äänipuheluita. NokiaSiemens Networksin toimittamaa teknologiaa ei voi käyttää internet-liikenteen tarkkailuun tai sensurointiin, yhtiö sanoo.
Kaikki eivät näytä vakuuttuneilta. Sinänsä ällistyttävänä avoimuuden merkkinä yhtiön omilta nettisivuilta löytyy kasapäin kommentteja tähän tyyliin: "Häpeä teille, jotka haluatte pestä veren kädestänne pelkällä kylmällä teknisellä selityksellä".
Oli asiassa totuus sitten mikä tahansa, kaikki tämä osoittaa ainakin se, miten poliittisesti tärkeää on ihmisten välisen viestiliikenteen hallinta. Oppositio oli siinä aluksi niskan päällä. Ei ole enää, sillä Iranin tiedustelukoneisto sai jyränsä kuntoon, nettiliikenteen tukkoon ja pelon seurannasta kännyköiden käyttäjien joukkoon. Mikä ei silti tarkoita, että kuohunta olisi tällä ohi.
Presidentti Mahmoud Ahmadinejad astuu toiselle kaudelleen viikon päästä. Uutistiedot viittaavat kiivaaseen sisäpoliittiseen kamppailuun Iranin johdon sisäpiireissä. Tänä kesänä maa näyttää horjuvan sisäisen kaaoksen partaalla.
Siellä se on ollut ennenkin.
Vuonna 1979, siis 30 vuotta sitten, puolalainen toimittaja Ryszard Kapuscinski istui teheranilaisessa hotellissa ja seurasi, mitä ympärillä tapahtuu. Hänellä oli siitä jonkinlainen käsitys, sillä sitä ennen hän oli nähnyt omakohtaisesti 26 kolmannessa maailmassa tapahtunutta vallankumousta. Kapuscinskia on pidetty yhtenä viime vuosisadan parhaista ellei jopa parhaana kansainvälisenä journalistina, eikä syyttä.
Hänen kirjansa "Shaahien shaahi" (englanniksi Shah of Shahs, ei suomennettu) on huikea kuvaus islamilaisen vallankumouksen ja vallankumousten yleensä psykologiasta. Siitä, kuinka kansastaan vieraantunut valta yrittää väkisin estää sen, mikä on väistämätöntä.
Ja myös siitä, kuinka vastarinta aluksi yhdistää kaiken -- demokratian puolustajat, älymystön, radikaalit -- ja kuinka vallankumous väistämättä jo kohta päätyy radikaalien käsiin.
Iran päätyi heikon shaahin jälkeen tiukan islamilaiseksi valtioksi. Vihollisuutta Amerikkaa kohtaan oli helppo lietsoa, koska shaahi todella oli lännen luomus.
Aivan samoin Venäjä päätyi heikon tsaarin ja lyhyen monipuoluevaiheen jälkeen bolshevikkien käsiin, aivan samoin uusi valtiollinen poliisi oli monin verroin tylympi kuin tsaarin ohrana tai shaahin Savak, aivan samoin todellinen valta on jossain muualla kuin virallisilla valtioelimillä. Neuvostovallan kohtalo tiedetään, Iranin pappisvallan kohtalo voidaan aavistaa.
"Joidenkin vuosien jälkeen tulee uusi mullistus", kirjoitti Kapuscinski vuonna 1979 katsellessaan, kuinka vallankumous alkoi syödä lapsiaan, kuinka äsken shaahia vastaan taistellut älymystö alkoi pelätä uuttakin valtaa ja kuinka katujen joukot alkoivat syöksyä niiden kimppuun, joiden kimppuun niiden nyt haluttiin syöksyvän.
Kun väki on kaduilla kuten oli kesäkuussa ja turvallisuusjoukot kimpussa, se tietää vanhan vallan lopun alkua. Ei ehkä heti, ei ehkä tänä vuonna, alkua silti.
Saattaa olla, että Iranin hallituksella on käytössään huippumodernit seurantalaitteet. Mutta ne eivät poista ihmisten mielistä pettymystä ja turhautumista. Kun sen määrä ylittää pelon määrän, tapahtuu jotain. Entistäkin tiukempi diktatuuri, sisäpiirin poliittinen voimasuhteiden heilahdus, sota Israelin kanssa, mullistus katujen kautta -- mitä tahansa, jotain kuitenkin, sillä mullahien valtaa odottaa shaahin vallan kohtalo.
**
Ensimmäinen pesintä Suomessa vuonna 1996. Nyt 16 000 pesivää paria. Merimetsojen leviäminen on ollut aivan merkillisen nopeaa, vaikka etenkin Saaristomerellä pesiä on tuhottu minkä ehditty ja RKP sai merimetsokannan rajoittamisen hallitusohjelmaan asti. Paras vain sopeutua siihen, että pitkäkaula päätti tulla näille rannoille jäädäkseen.